tiistai 15. tammikuuta 2019

Paluu arkeen

Kolme viikkoa yhteistä aikaa, kolme viikkoa lomailua yhdessä koko perheen voimin. Ja niin se kolme viikkoa tuli ja meni ja meidänkin oli aika palata takaisin kiinni arkeen. Isillä soi herätyskello maanantaiaamuna kaikkien muiden vielä nukkuessa, puoli yhdeksältä. Harvinaista herkkua meillä päin, silti päästiin nauttimaan pitkään nukutuista aamuista lähes koko loman ajan, kun pikkumurut oppivat nukkumaan lähemmäs ysiin asti. Ja tätähän meillä ei ole tehty sitten neljään vuoteen!

Pitkään nukuttujen aamujen lisäksi meillä nautittiin yhteisestä ajasta, ja yhteisestä lomasta, koska on se erilaista arkea äidillekin, kun vanhempia on aamusta iltaan kotona joka päivä yhden sijaan kaksi. Me saatiin minimurun kanssa lähteä aamuisin kaksin ulkoilemaan ja isommat murut jäi touhuilemaan keskenään, milloin mitäkin. Milloin kävivät uimassa, milloin leikkipaikoissa ja kerran myös kylpylässä - josta esikoinen olikin suunnattoman innoissaan. Vaikka ihmekkös tuo, ottaen huomioon minkälainen vesipeto on kyseessä.


Loma sisälsi myös joulun, uudenvuoden ja isin synttäritkin vielä. Juhlia ja lisää juhlia, mahtui mukaan niitä tavallisiakin päiviä ihan reippaasti, kun vaan oltiin, ulkoiltiin, tehtiin ruokaa ja leikittiin. Sitä tavallista lapseperheen elämää, ilman kiirettä tai aikataulutettuja päiviä, ajatuksia töistä tai aamuherätyksistä. Ei hullumpaa. Eikä siis ihme, että maanantaiaamu aavistuksen verran ahdisti, oli aika palata takaisin arkeen.

Niin isi lähti töihin ja me jäätiin poikien kanssa kolmistaan. Oli taas aika suoriutua kaikesta yksin. Mutta niin se menee, ja asennekin on aina ihan eri kun vaihtoehtoja ei vain ole. Sitä ottaa ja pukee vauvan, vaihtaa jokaisen vaipan ja tekee aamupalan oli vauva sitten kainalossa tai sitterissä. Sitä ulkoillaan työntäen vaunuja ja vetäen samalla rattikelkkaa neljävuotiaan kokoisella lisäpainolla. Sitä laittaa ruokaa koko perheelle, auttaa esikoista uudessa pleikkaripelissä vaikka samaan aikaan pitäisi perunoista tehdä muusia niiden jäähtyessä keittiön työtasolla. Mutta sitä se on, arki. Ulkona on jo pimeää kun isin on aika palata kotiin, ruoka mikron kautta masuun ja tunnin verran yhteistä aikaa ennen kaikkia mahdollisia iltapuuhia.

Mutta ei se haittaa, luulin sen haittaavan mutta sain huomata ettei se haittaa ollenkaan. Me palattiin kiinni arkeen ja se on ihan okei, koska meidän pojat on ihania, pikkumuru oppii vauhdilla uusia kujeita ja isoveli viihdyttää pikkuveljeään jatkuvasti. Vaikka isi onkin taas töissä, jäi kotiin silti rutkasti iloa ja hymyä kahden pienemmän pojan muodossa. Iskä naurattaa poikia sitten taas  iltaisin ja viikonloppuisin, ja tuleehan aina uusi loma. Sitä odotellessa toivotaan että meillä nukutaan herätyskellosta huolimatta jatkossakin pitkään ja saadaan nauttia rauhallisista aamuista, iloisista päivistä ja yhteisistä viikonlopuista. Ei se arkikaan hullumpaa ole. Ainakaan näin kahden päivän jälkeen, hahq! Vaikka parastahan se olisi, kun voitaisiin vaan kaikki olla aina yhdessä kotona.

♥ Laura

sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Hyvää joulua

Jouluaamu oli pimeä ja pakkanen paukkui, silti innokas ja pirteä nelivuotias kipitti sängystään intoa täynnä availemaan kalenterien viimeisiä luukkuja ja huomasi myös kuusen alle kätketyt pienet paketit. Yksi, kaksi ja vielä kolmaskin, jokaiselle äidin miesmurulle oma paketti, joista luettiin yhdessä kenelle kuuluu mikäkin. Ja niin hienosti hän, äidin oma nelivuotias tunnisti oitis oman nimensä ja yhdessä selvitettiin kumpi jäljelle jääneistä kuuluu isille ja kumpi pikkuveljelle.

Ryhmä Hau piirretty ja kaikille jotain jouluista puettavaa saunan jälkeen. Pojille paitaa ja isille viime vuoden teemaa jatkaen, Star Wars -bokserit. Siitä oli hyvä jatkaa hyvillä mielin aamupalapöytään, perinteisen joulupuuron pariin. Riisipuuroa, kanelia ja mehukeittoa, sekä piilotettuja manteleita. Ken löytääkään mantelin, saa hän pienen yllärin. Ja niin isin puurosta paljastui ensimmäinen manteli, joka sai pienen pojan silmät kyyneliin, äiti kun koitti olla kiva ja piilotti mantelit molemmille. Niin ne kyyneleet vaihtuivat hymyyn kun äkkiä kaivettiin esikoisenkin puurosta manteli esiin. Uimalasit ja tulinen kastike, molemmat löysivät oman voittajansa täydessä yhteisymmärryksessä.


Iloista joulumieltä, ulkoilua kirpeässä pakkassäässä ja sitten lämpimään joulusaunaan. Johan ne muutkin saapuivat, mummi, isoisä ja enot. Ja niin me päästiin mummin kanssa keittiöpuuhiin, miesväen touhutessa olohuoneen puolella. Salaattia, laatikoita, kinkkua ja kalkkunaa. Kalaa ja mummin leipomia joululeipiä, olihan noita sitä sun tätä, ja parhaana omana suosikkina jälkkäriksi puolukkajäädykettä kinuskilla, jota me sitten lopuksi mummin kanssa yhteisvoimin lusikoitiin suoraan tarjoilulautaselta.

Sitten se tärkein, kysymys jota kuultiin monen monta kertaa. Koska pukki tulee? Pari viestiä isin kännykkään, kaikki valmiuteen ja vihdoin ja viimein joku kolkutti oveen ja niin pukki saapui meidän jouluumme. Meidän muru oli riemusta kippuralla, uskaltautui pukin syliin pitkäksi aikaa, lauloi ja jakoi yhdessä lahjojakin. Mutta niin myös meidän pikkumuru uskalsi itkuitta istua pukin toisella polvella, siinä se vauva istua kökötti koko ajan hymyillen ja naureskellen, repi jopa pukkia parrasta mutta isoveliltä huomaamatta. Onneksi, tosin meitä isompia se kyllä nauratti ja kovin.

 

Noh, niin se pukki tuli ja pukki myös meni, jatkoi matkaansa ja lupasi kyläillä taas ensi jouluna. Lahjat jaettiin loppuun ja sitten se paras hetki alkoi, kun esikoinen pääsi omien pakettien avauspuuhiin. Tätä mä just toivoinkin! Kuului moneen kertaan, meiltä löytyi onnensa kukkuloilla oleva neljävuotias isoveli, mutta myönnetään, löytyi meitä onnellisia isompiakin. Varsinkin äiti, kun isimies järjesti elämäni ehkä parhaan ja muistuvimman joululahjan, pakastinlaatikon täynnä lempparijäätelöitä, niin monta purkkia kun lokeroon saattoi mahtua, kuulemma 13 purkkia, itsehän en laskenut riemuni ohella. Voi nam! Nam nam jäätelö!

Ilta jatkui lahjoja ihasteltaessa ja legoja rakennellessa, kuuman glögin ja herkkujen parossa sekä tietenkin, koko perheen läsnäolossa. Ihan parasta aikaa, väsyttävää mutta samalla parasta. Sellainen oli meidän joulu, erilainen kuin koskaan aiemmin, sillä nyt pukin polvella istui yhtä aikaa yhden pojan sijaan kaksi poikaa. Äidin ja isin kaksi ikiomaa poikaa. Niin toivottua ja raskatettua. Oli joulu tai ei, me ollaan saatu elämämme parhaat lahjat eikä vain jouluksi vaan ainiaaksi. Tästä on hyvä vaihtaa uuteen vuoteen!

♥ Laura

keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Aattoaamun lahjat

Omassa lapsuuden joulussa pukkia sai odottaa aina iltahämärään asti. Kolme malttamatonta ja samalla levotonta sisarusta yritti kuluttaa päiväänsä joulupiirretyillä, saunalla ja leikeillä. Silti mieltä vallitsi lakkaamatta ajatus siitä joulupukista ja pukin tuomista paketeista. Äiti koska se pukki tulee? Äiti koska syödään että pukki voi tulla?

Meillä syötiin aina jouluruoka ennen joululahjoja, ja niin syödään kyllä vieläkin. Mutta ollaan tehty uusi ihan oma perinne, tai isille tämä taisi olla ihan uusi juttu kun hän sitä niin suuresti kummasteli, kunnes kerroin että olihan viime joulunakin. Ja edellisenäkin. Se kun on kiva aloittaa aatto pienellä lahjakääröllä. Eli meillä murupäät saa aattoaamuna yhdet lahjat, joissa ajatuksena on jotain päivään sopivaa, jotain joka ehkä edes ihan pikkuriikkisen auttaa päivän kulumisessa ennen kuin pukki ehtii meille asti.

Aiempina jouluina tontun joulukalenterin alle on aattoaamuna ilmestynyt pari lahjaa, isille ja pojalle. Vaan tänä jouluna taitaa sinne ilmestyä kolme lahjaa, onhan äidin murusia tullut yksi lisää. Se kun saattaa olla äiti, joka tonttua tässä uudessa perinteessä aavistuksen avittaa. Niinpä lahjoista on löytynyt joulupiirrettyjä, jouluisia vaatteita ja pientä makeaa paperikääröissä. Eli kaikkea sopivaa jouluaaton viettoa varten.

Myös tällä linjalla jatketaan jatkossakin, lapsille voisi löytyä ja löytyykin vaatteet jouluaattoa varten, jotka saa pukea joulusaunan jälkeen, jokin piirretty kuluttamaan aaton hitaasti kuluvia tunteja ennen pukin saapumista ja makeaa isille ettei verensokerit laske liikaa ennen joulupöydän kattausta. Myös viime vuoden Star Wars -joulusukat olivat aika kova hitti. Ei siis mitään isoa, ei yliampuvaa ennen oikeita joululahjoja, vaan tontuilta jotain ihan pientä avuksi jouluaaton viettoon. Mikä sen iloisempi tapa aloittaa joulu, kuin riemusta kiljuva poika joka huutaa paketti kädessä onnenpäivä!

♥ Laura

sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Kaksplussan blogiverkoston joulukalenteri: Jouluiset mokkapalat

Tule mukaan seuraamaan Kaksplussan blogiverkoston omaa joulukalenteria, joka johdattaa sinut ja perheesi jouluiseen tunnelmaan. Joka päivä aukeaa uusi joulukalenteriluukku, jossa leivotaan ihania jouluherkkuja, fiilistellään joulua tai annetaan parhaat niksit jouluaskarteluihin - ja paljon muuta! Tehdään tästä yhdessä ihana joulu! 


Joulu saapuu jo aivan pian, lahjat on hankittu, osa ehkä jo pakattukin ja jouluvalot loistaa illan hämärässä luoden jouluista tunnelmaa. Mutta entäs se herkkupuoli, syödäänkö tänä jouluna joulutorttuja, piparijuustokakkua vai jotain ihan muuta? Tätä kysyin taannoin isimieheltä, löytyiskö häneltä omia toiveita, ja vastaus oli yksimielinen: masaliisaa, paremmin tunnettuna mokkapaloja. Hei aika ylläri!

Ajatukseni oli oitis että hei, no ei. Eikai me aattona mitään mokkapaloja syödä, joita syödään joka välissä ympäri vuoden, yleensä jopa joka kuukausi. Mutta heti toiveen tyrmättyäni lähti ajatukset pyörimään eteenpäin, entäs jos tehtäiskin niistä jouluversio? Vaihdettais tumma pohja vaaleaan, lisättäisiin kanelia ja neilikkaa, sitä jouluista pomeranssia ja inkivääriä. Eli mokkapaloja jouluisilla mausteilla, no mutta miksei!

Tätähän piti lähteä heti kokeilemaan, munat huoneenlämpöön, jauhot ja mausteet omaan kulhoon ja leipomaan jouluisia mokkapaloja. Reilusti kanelia, sopivasti muita joulumausteita, kakku uuniin ja taikinakulho kaavittuna puhtaaksi, olenhan mä sentään taikinalla herkuttelija -tyyppiä. Ja nam, tässä kohtaa jo tiesin tästä tulleen loistojuttu!

Lisäsin myös kuorrutteeseen kanelia tuomaan lisää jouluista makua, ensin varovasti lusikallinen, pieni maistiainen ja toinen lusikallinen lisää. Toimii. Kuorrute pohjalle, hetkeksi kylmään ja tomusokeria päälle ennen maistelua. Me maisteltiin näitä jouluisia mokkapaloja ennen kuin kuorrute ehti kylmässä kovettua ja pohja pysyi vielä niin pehmeänä ja ilmavana. Ihanaa! Sitten maisteltiin illalla uudelleen kokonaan kylmänä ja kovalla kuorrutteella, jälleen ihanaa. Mausteet pääsevät vielä paremmin esille kakun ollessa viileä, ja isimieskin nauttii mokkapaloistaan eniten kovettuneen kuorrutteen kera. Joka tapauksessa, toimii kummin päin vain.

Jos tortut tökkii, eikä aina halua sitä taatelikakkua tai suosittua piparijuustokakkua, voin luvata tästä uuden jouluherkun joulupöytään, joka maistuu pienemmällekin väelle siinä missä isommallekin. Meidän neljävuotias kehui, herkutteli koko palansa ja toivoi lisää. Ja myönnän, me tuhottiin koko kakku yhteisvoimin esikoisen kummisedän kanssa saman illan aikana, hups. Mutta yksinkertaisesti se vaan oli niin hyvää.


Jouluiset mokkapalat

2 kananmunaa
1 1/2 dl sokeria
100 g voita
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
1 1/2 tl pomeranssia
1/2 tl neilikkaa
1/4 tl inkivääriä
1 rkl vaniljasokeria
1 dl maitoa

Kuorrutteeseen
50 g voita
noin 4-5 rkl vettä
250 g tomusokeria
2 tl vaniljasokeria
2 tl kanelia
3-5 rkl kaakaojauhetta (omaan makuun sopivaksi)

Vuoraa 24 cm irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja voitele reunat.
Laita uuni 200 asteeseen.
Sulata voi mikrossa.
Vaahdota huoneenlämpöiset munat ja sokeri.
Sekoita sulatettu ja jäähtynyt voi taikinaan mukaan.
Sekoita toisessa kulhossa keskenään kuivat aineet ja siivilöi ne taikinaan vuorotellen maidon kanssa. Vältä turhaa sekoittamista.
 Kaada taikina kakkuvuokaan ja tasoita pinta, paista uunin keskitasolla 200 asteessa noin 15-20 minuuttia. Tarkista kypsyys tikulla.
Anna pohjan jäähtyä ennen kuorrutusta.

Sulata kuorrutteen voi mikrossa, lisää sekaan muut aineet ja sekoita tasaiseksi. Lisää vettä tai tomusokeria lisää sen mukaan, että saat kuorrutteesta sopivaa.
Levitä kuorrute mokkapalakakun päälle ja laita jääkaappiin.
Koristele kakku tomusokerilla ja joulupöydän herkku on valmis, ihanaa joulua!
 


Eilen kalenterin luukusta paljastui joulupöydän ihana piparikakku ja huomisesta luukusta löytyy lumiukkosoppa, muistakaahan käydä kurkkimassa!

♥ Laura

perjantai 14. joulukuuta 2018

5 lahjaideaa vauvalle

Meidän vauva on tänään jo viiden kuukauden ja hän tykkää hypistellä käsissään ihan kaikkea, jonka jälkeen se ihan kaikki suuntaa suoraan pienen vauvan suuhun. Hän ei ymmärrä mikä on joulu, tai varsinkaan joululahja, mutta ei hän silti ilman lahjoja jää. Mutta mitä sitten lahjaksi vauvalle? Tässä 5 lahjaideaa yhden äidin näkökulmasta.

1. Tietenkin lelut. Ja nimenomaan ne vauvan lelut. Ne värikkäät, ne äänekkäät eikä ehkä aikuisen silmään niinkään kauniit, saati kauniin kuuloiset, mutta ne on vauvasta kaikkein kivoimmat. Mikä parasta, nykyään on suunniteltu niin hyviä leluja vauvan kehityksen tukemiseen, niin kuin meidän murun kummitäti toiselta puolen maailmaa (ihan kirjaimellisesti) postitti pukin konttiin pallon, jonka tarkoituksena on innostaa vauvaa ryömimään, miten ihana!


2. Vaatteet. Vauva kasvaa koko ajan ja vaatekaapin sisältöä saa uusia samaa tahtia. Paras on hankkia seuraavia kokoja valmiiksi, ei suinkaan juuri nyt sopivia niitä kun tuppaa olemaan kaappi jo valmiiksi täynnä. Tai jos lahjan saajan äiti tai isi, yleensä äiti, pitää aivan eri tyylistä, on myös lahjakortti kiva idea, kyllä se äiti sitten auttaa sen käytössä vauvan tuhistessa vaunukopassaan.

3. Vauvan tarvikkeita. Vaippoja, tutteja, ruokailutarvikkeita eli vaikka ruokailualustaa, aterimia, mukeja ja ruokalappuja. Onhan näitä. Jos vauva ei vielä syö kuin rintaa, syö hän aivan pian muutakin ja silloin vauva tarvitsee omia ruokailuvälineitään. Ihanat silikoniset ruokailualustat kulhoineen, nallen päällä tai hymynaamalla, tuo ne iloa vauvan ruokailuun niin vauvalle kuin vanhemmillekin.

4. Tutit ja tuttinauhat. Tässä kohtaa tutit tulevat uudelleen, mutta jos vauva syö tuttia, saa niitä olla useampia. Ja siinä samalla myös tuttinauhoja, ne vasta ihania onkin! Kyllä meidän vauva tykkää tarttua omaan tuttiinsa, tarkastelee sitä ja laittaa takaisin suuhunsa. Tai ainakin yrittää laittaa, joskus siinä onnistuessa, joskus taas ei. Ja samaa hän tykkää tehdä tuttinauhoilla, myös autoillessa tai kauppareissulla on ihanaa kun tutti pysyy matkassa mukana silloinkin kun se eksyy pois vauvan suusta tai käsistä.


5. Kirjat. Vauvoille on paljon kirjoja siinä missä isommillekin lapsille. On kankaisia, on kylpykirjoja, kovakantisia ja muuten vaan pehmoisia. Ja vauvat rakastaa kuunnella vanhempiensa ääniä, siis erilaiset vauvan kirjat on ihan loistojuttu pukin konttiin.

Meidän viisikuinen taitaa saada elämänsä ensimmäisenä jouluna jokaisesta edellämainitusta osioista jotakin. Löytyy niitä leluja, kummitädin myös postittama nimellä varustettu tuttinauha (joka jo pääsikin käyttöön), on kirjaa ja ehkä vaatettakin. Me hankittiin itse myös ihanat ruokailulautaset tuleviin ruokailuhetkiin, tosin niitä ei edes pakata joulupaperiin. Kun eihän ne vauvat paljon tarvitse, isin ja äidin syli se on se kaikista paras lahja. Ja ehkä ne värikkäät ja äänekkäät lelut tulee kovana kakkosena. Näin vauvan mielestä. Tai mistä minä tiedän?

♥ Laura

sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Kolmen toiveen toivelista

Vuosi sitten silloin kolmevuotias toivoi kaiken mahdollisen, oli se telkkarimainos tai lelulehden aukema, lisättiin se joulupukin toivelistalle. Lisättiin, vaikkei sitä ihan tosissaan edes toivottu. Mutta kun koko asia oli uusi ja ihmeellinen, ei kai ihme, että kaikki päättyi toivelistalle. Silti äiti ja isi aina muistutti, ettei se pukki voi sitten ihan kaikkea tuoda, joten kannattaa toivoa vaan niitä oikeita suosikkeja, niitä oikeasti tärkeitä toiveita.

Mutta tällä kerralla, nyt neljävuotiaana pojan toivelista on ihan toisenlainen, nyt pukin lahjalistalta löytyy määrätietoisesti vain kolme toivetta, kolme tarkkaan valittua ja selkeästi mietittyä lahjaa. Ja joka kerta, kun Leeviltä kysyy mitä hän toivoo, on vastaus täysin sama. Äiti vielä lisää, etkö toivo muuta, ja muru vastaa päättäväisesti en. Ja äiti on varsin tyytyväinen, tyytyväinen murun kolmen toiveen lahjatoivelistaan. Murulla on nimittäin hyvät toiveet, aidot ja oikeasti toivotut lahjatoiveet. Mutta miten neljävuotiaan toivelistalta voikaan löytyä vain kolme toivetta, eikä sitä kokonaista lelukirjaa?

Me kirjoitettiin tänä vuonna pukille oikein oikea lahjatoivelista, tai isimies sen kirjoitti ja pikkumies allekirjoitti. Josta muru oli oikein huolissaan jo seuraavana päivänä, että se täytyy nyt sitten postittaa, ja niin iskä sen vei mukanaan töihin lähtiessään eikä sitä sen koommin olla nähty, lieneekö jo pukin käsissä ja toiveet tonttupajalla tekeillä. Mahdollisesti.

Mitä se neljävuotias sitten toivoo joululahjaksi? Toiveet on selkeät, kysyessä ne tulee kuin apteekin hyllyltä eikä niitä tarvitse erikseen pähkäillä ja arpoa. Niitä ei ole tullut lainkaan lisää, niitä ei ole vaihdettu. Ne ovat olleet jo pitkään samat ja niitä poika toivoo ihan tosissaan.

Ihan ensimmäinen ja se kaikista  tärkein toive on pikkulego sairaala. Aina lelukaupassa se huomataan ja muistutetaan, että tätä mä äiti toivon, täältä sen sitten saa. Seuraavana perässä lähes yhtä tärkeänä tuleekin sitten pikkulego poliisirekka, joka olikin pojan ihan ensimmäinen joululahjatoive kun joulusta alettiin syksyllä puhumaan. Sitten murun legokaupunkileikit saadaan jo aika kokonaisiksi, kun nämä kaksi aarretta löytyisi pukin säkistä aattona. Ja vielä kolmantena Leevi toivoo omia lautapelejä, joita voidaan sitten yhdessä koko perheenä pelata. Sanoisinko näin äitinä, että murulla on todella hyviä toiveita, ja kaikki täysin toteutettavissa. Ehkä jopa jo toteutettunakin.

Laura