sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Ei torttuja vaan kääretorttua

Tänään on Runebergin päivä, joka perinteisesti tietenkin tarkoittaa leipomista. Tarkennettuna herkullisia Runebergin torttuja, ainakin meillä niistä on aina tykätty aivan älyttömästi. Suuri hillosilmä ja paljon tomusokerista tehtyä kuorrutetta, mitä enemmän sen parempi. Ja aina valittiin se torttu, jossa oli eniten kuorrutetta ja hilloa. Nopeat syö hitaat - sillä me kaikki lapsukaiset kamppailtiin niistä mehevimmistä kuorrutteista.

No tällä kertaa mietiskelin vähän erilaisiakin vaihtoehtoja, kuin niitä perinteisen muotoisia torttuja, muun muassa kakkua tai kääretorttua uudesta maku-lehdestä. Kakun leipominen houkutti, kun aina on tullut tehtyä niitä torttuja, mutta kun postilaatikkoon tipahti loppuviikosta uusi maku-lehti, pääsi myös kääretorttu ehdokkaaksi. Päätin sitten kysyä rakkaalta mieheltäni mitä tänä vuonna tarjoillaan Runebergin päivänä, ja hän valitsi uuden tulokkaan Runebergin kääretortun.

Mietin sitten leivonko kääretortun jo edellisiltana, vai heti aamusti herättyämme ennen sunnuntaiaamuiselle lenkille lähtöä. Päädyin jälkimmäiseen, kun se pikkumies herää kuitenkin sen verran ajoissa, että siinä ehtii yhden jos toisenkin kääretortun paistamaan vaikka jo ennen aamupalaa. Ja näinhän siinä kävi, taas herättiin ajoissa ja yksi kääretorttu valmistui ripeästi ennen kuin istahdettiin yhdessä aamupalapöytään. Sitten vaan poika innokkaana mummolaan, iskä salille ja äiti lähti lenkkipolulle.

Sillä välin kääretorttu maustui mukavasti jääkaapissa ja kotiin tultuani pääsinkin laittamaan perinteisen tomusokerista valmistetun kuorrutteen. Ja tietysti, laitoin oikein reilusti, ei tartte sitten tapella kuka saa parhaasta kohdasta oman palansa. Voi olla, että hilloa tuli laitettua jopa vähän liikaa, kun siinä sitä lusikoidessa ajattelin vain että reilusti. No, se on pieni paha se, ja isäntäkin sanoi ettei hilloa voi olla liikaa.

Kohta sitten kääretorttu kainaloon ja suunta sinne isovanhemmille, jossa pikkumiehen pitäis jo olla päikkäreillä. Eiköhän kotiin tullessa lasti ole vähän kevyempi, toivon mukaan. Ainakin reunasta otetun pienen maistiaisen mukaan Runebergin kääretorttu oli oikein toimiva ja maukas juttu. Mitä muilla on tänään leivottu, vai onko leivottu laisinkaan?

 
Runebergin kääretorttu  
(Maku-lehdestä, Mika Rampan Perinneruokaa-blogin kirjoittajalta)

2 munaa
1 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
1/4 tl karvasmanteliaromia tai 3 tippaa karvasmanteliöljyä
100 g voita sulatettuna
1 dl mantelijauhoja
1/2 dl perunajauhoja
1/2 dl korppujauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 tl kardemummaa
1/2 tl kanelia
1/2 tl inkivääriä
1/2 tl pomeranssinkuorta

Täyte
300 g vadelmahilloa

Kuorrutus
1 1/2 dl tomusokeria
noin 2 tl kylmää vettä

Koristelu
 2 rkl pakastekuivattuja vadelmia

Vatkaa munat ja sokerit kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää muutama tippa karvasmantelia. Sekoita joukkoon kädenlämpöinen voisula.
Yhdistä kuivat aineet ja mausteet. Sekoita ne vaahdon joukkoon varovasti nostellen.
Levitä taikina leivinpaperin päälle uunipellille. Paista 200-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia. Kumoa kääretorttupohja toiselle leivinpaperille, jonka päälle on ripoteltu sokeria. Anna jäähtyä kädenlämpöiseksi.
Levitä pohjalle vadelmahilloa ja rullaa se leivinpaperin avulla tiukaksi kääröksi. Nosta kääretorttu jääkaappiin maustumaan muutamaksi tunniksi.
Valmista kuorrutus sekoittamalla kylmää vettä tomusokeriin. Voit valuttaa kuorrutuksen lusikalla tai käyttää pakastepussia, josta on kulma leikattu irti. Viimeistele Runebergin torttu pakastekuivatuilla vadelmilla.




Ihanaa ja toivottavasti herkullista Runebergin päivää!

♥ Laura

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä muisto vierailustasi ❤️