torstai 30. maaliskuuta 2017

Pirteää oranssia ja lempeää vaaleanpunaista

Maanantai vei meidät pojan kummisedän eli veljeni luo pelailemaan pelejä.
Vaan tiistain aamuaurinko saattoi meidät kirjaston ovista sisään sen ihmeelliseen satumaailmaan.
Keskiviikko oli leikkiä täynnä ja seikkailuretki meille uuteen ja ihmeelliseen starkkiin seinäpaneeliostoksille.
Niinpä tänään pyöräiltiin kolmipyörän voimin mummolaan ja ruokakaupan kautta kotiin valmistautumaan viikonloppuun - kun meidän rakas tätsyliinimme saapuu huomenna meitä ilahduttamaan (ja näin ollen myös asentamaan lastenhuoneen uudet seinäpaneelit, jippii!).

No mitä muuta? Näin omaa mummiani lainaten, sain tuossa muutamassa päivässä kudottua jälleen hassunhauskat villasukat. Kun jälleen kerran mieheni sai tarpeeksi seuraajia omaan tietokonepelimaailmaansa, jossa määrätyn rajan ylittyessä lupasi hän jälleen yhdelle onnekkaalle vaimonsa neulomat villasukat. Tuleehan ne oikeen tarpeeseen näin kesää kohti kun mennään, eikös? Mutta lohdutukseksi, Suomen kesäyöt on kylmiä ja varpaat voivat hyvinkin kaivata pientä lämmikettä.

Nämä hassunhauskat villasukat saivat värinsä jälleen voittajan pyynnöstä, vaan tällä kertaa hänellä ei ollut omia väritoiveita - niinpä hän toivoi sukat mieheni ja hänen vaimonsa, eli minun lempiväreistäni. Mikä onkaan lopputulos? Tietysti ihanaa vaaleanpunaista ja pirteää oranssia. Ehkä osaattekin arvata kumpi on kumman suosikki. Mutta mielestäni näistä yksilöistä tuli oikeinkin hauskat ja suloiset, ja ennen kaikkea erittäin sopivat miehen jalkaan. Heh. Mitäs tykkäätte?


♥ Laura

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Viikonlopun paloauto

Meillä on ollut oikein rento viikonloppu, ei olla tehty mitään sen erikoisempaa, mitä nyt miehet kävi kummisedän ja isoisän kera lauantaiaamuna uimassa - vaikka se nyt kuuluukin jokaiseen viikonloppuun jos suinkin mahdollista.

Perjantai-iltana isi ja poika lauleskelivat muskarissa, tällä kertaa pikkumies jopa kuulemma kuunteli ja touhus mitä kuuluikin, eikä juoksennellut isiä karkuun pilkallisesti nauraen muiden kuunnellessa muskarin tätiä. Huh, säästyttiin siis isin ärtymykseltä ja ilta leikittiin upouudella vettä suihkivalla paloautolla! Ja voin kertoa, sillä onkin leikitty koko viikonloppu.


Kas kun isi kävi perjantaina töiden lomassa ostamassa ruokatauollaan pientä purtavaa ja eksyi samalla lasten leluosastolle. Loput voittekin arvata, kun auton etupenkillä pikkumiestä odotti muskarin jälkeen tuliterä paloauto.

Niinpä kotiovesta sisään ryntäsi riemuissaan oleva pikkupoika ison paloautonsa kanssa. Isi oli jo varoittanut etten tykkäisi uudesta lelusta, se kun ihan oikeasti ampuu vesitykistä vettä. No me sovittiin, että vettä ammutaan sitten pesuhuoneessa ja vielä ollaan oltu yhteisymmärryksessä asiasta. Paloauto pitää myös ääniä, kuuluttaa hätätilannetta ja tietysti paloauton omia piipaa-ääniä. Onhan se hieno kapistus pienelle suurelle autofanille.


Nyt on viikonloppu loppusuoralla ja kohta käynnistetään uusi alkava viikko, johon mahtuu taatusti paljon lisää paloautoleikkejä. Selvittiin myös hyvin kellojen siirtämisestä, joka tosin omasta mielestäni on täyttä huuhaahommaa. Mitäs muiden viikonloppu sisälsi? Toivottavasti paljon riemua ja hyvää mieltä. Nyt ihanaa sunnuntai-iltaa!

 ♥ Laura

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Keskiviikon kruunaa pannukakku

Suoraan aamupalan jälkeen harmaaseen ulkoilmaan, tosin saatiin me loppumatkasta nauttia lämpimästä auringonpaisteestakin, kyllä se taitaa olla kevät! Vaikka pikkumies kiven kovana väittääkin yhä edelleen olevan talvi.

Päiväruokaa ja kevyille kahden tunnin päiväunille, niin se pikkumies vaan veteli sikeitä, äiti koitti jo herättää, että ehdittäis ennen ruuan laittoa kaupungille vaan jätkä sen kun käänsi kylkeään. No, kyllähän se siitä sitten pikkuhiljaa heräs ja kaupungin kautta takaisin kotiin pitsan laittoon. 

Kaikilla masut vähän liian täys kotitekoista herkkupitsaa ja leikkejä loppuilta. Aurinko paistoi mukavasti olohuoneeseen sälekaihtimien läpi, kyllä sekin jo yksistään virkistää mieltä. Niin se ilta saapui, miehet lähti saunomaan kahden kesken ja äiti pisti pannaria tulille. Vaan kerran olen aikaisemmin sitä tehnyt ja voi jestas siitähän ei tullut edes kirjaimellisesti sitä pannukakkua. Nyt sitten uusi yritys kehiin! 

Ja kas kummaa, siitähän tuli ihan super hyvää herkkua! Mansikkahilloa ja kermavaahtoa päälle, en tiennytkään olevani näinkin suuri pannarifani. Taatusti tätä tehdään meillä uudemmankin kerran. Nyt masut täys herkkua ja pojat yöunilla - ainakin melkein.



Tässä vielä ohjetta jakoon, jolla meillä ainakin onnistuttiin täydellä kympillä! 

Keskiviikkoillan pannukakku

 4 dl kevytmaitoa
ripaus suolaa
1 kananmuna
1 1/2 tl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl kardemummaa
1/2 tl vaniljasokeria
loraus voisulaa
muutama nokare voita uunivuokaan

Kaada puolet maidosta kulhoon ja sekoita siihen jauhot. 
Lisää loppu maito taikinaan ja sekoita hyvin.
Sekoita mukaan muna ja kaikki loput ainekset. 
Anna turvota puolisen tuntia.
Lämmitä uuni 200 asteeseen ja lusikoi 20 x 25 cm uunivuokaan muutama nokare voita.
Laita uunivuoka ihan hetkeksi uuniin, jotta voi sulaa.
Ota vuoka uunista ja levitä voi tasaisesti vuoan pohjalle.
Kaada taikina vuokaan ja paista uunin keskitasolla noin 25-35 minuuttia.
Nauti!

Voit myös tuplata annoksen jos haluat tehdä koko pellillisen.

Ihanaa keskiviikkoiltaa! ♥ Laura

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Isi käy kaupassa

Meidän perheen isäntä, isi, iskä, kulta, sikapää tai murumussukka ei tykkää käydä ruokakaupassa - eikä juuri missään muussakaan kaupassa ellei kyse ole silkasta elektroniikasta. No, eihän se huono asia ole, minäpä tykkään käydä niin ruokakaupassa kuin muissakin liikkeissä. Niinpä usein käyn hoitamassa viikon ruokaostokset yksin tai välillä mennään yhdessä ja näin ollen miehet saa jäädä leluosastolle.

Mutta, käy se iskä murumussukkakin joskus ihan yksinäänkin kaupassa, ja voi jestas en voi käsittää kuinka senkin asian voikaan hoitaa niin nopeasti. Siinä missä itselläni menee tunti, hoitaa toinen asian vartissa. No, puolustukseksi minä mietin hyllyjen välissä mahdollisia ruokavaihtoehtoja lisukkeineen, uusia rahkaideoita ja leivonnaisia. Siis ihan kaikkea. Iskäkulta sujahtaa hyllyjen välistä toiseen päätä pahkaa ja ottaa sen mitä listassa tarkalleen lukee, ei enempää eikä vähempää - se on siinä.

Isin kauppakassista ei löydy mitään ylimääräistä, ellei lasketa pientä cokispulloa tai silloin tällöin pientä herkkuylläriä isin kultamuruille. Mutta mistä asia edes juolahti mieleeni, vaan kun isi taannoin jälleen kävi asioilla tarkan listan kanssa johon lisäsin turkkilaisen jogurtin - toki kerroin mistä hyllystä löytyy ja tässä tapauksessa myös se edullisin kelpaa. Vaan mitä sainkaan?

1000 g jumalattoman tönön turkkilaista jogurttia. No, pienempikin olis riittänyt vaan kuulemma ei ollut. Selvä juttu, kiitos kuitenkin! Niinpä suunniteltiin muutama muukin ruoka sen mukaan, että saatiin kulutettua tämä suuri saalis jääkaapista, tosin onhan se aika hyvää ihan vaan sellaisenaankin. Vaan toimisko tämä muissakin tapauksissa, jos pyydän jotain herkkua saisinko sen suurimman version, vai oliko tää vain tälläinen yksittäinen jogurttitapaus?


Miten muiden miehet hoitaa mahdollisen kauppareissun?

♥ Laura

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Perinteinen brownie

Ihana kevätaurinko on suosinut meitä koko viikonlopun ja nyt aamukin näyttää enemmän kuin lupaavalta, jes! Aamupalan jälkeen lenkkitamineet päälle ja juoksemaan, mutta ennen sitä vähän herkullista brownie-ohjetta kehiin. Me nimittäin eilen herkuteltiin lauantain kunniaksi siinä samalla pelaillen sillä ihan perinteisellä - mutta herkullisella browniella. Jonka jälleen mieheni valitsi muutamasta eri vaihtoehdosta, jotka hänelle olin antanut.

Brownie on ihanan mehevää ja herkullista, ja mikä parasta yksinkertaista ja nopeaa tehdä. Eikä tarvinnut sotkea kuin yksi ainokainen kulho! Vaniljajäätelöä tai kermavaahtoa lisukkeeksi kruunaamaan koko nautinto ja pieni herkkuhetki on valmis!

  
Perinteinen brownie

200 g tummaa suklaata pieneksi paloiteltuna
175 g voita
3,8 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
3 kananmunaa
tomusokeria pinnalle

Kuumenna uuni 170-asteiseksi.
Sulata suklaa ja voi vesihauteessa ja sekoita.
Lisää seokseen sokeri ja sekoita hyvin.
Lisää jauhot ja sekoita ainekset kunnolla sekaisin.
Lisää lopuksi vielä munat ja sekoita, kunnes taikina on paksua ja sileää.
Levitä taikina noin 33 x 25 cm voideltuun tai leivinpaperilla vuorattuun vuokaan.
Paista brownieta 30-35 minuuttia tai kunnes pinta halkeilee mutta sisus on vielä pehmeää. Älä paista liikaa! 
Anna jäähtyä, ripottele pinnalle tomusokeria, päälle nokare vaniljajäätelöä tai kermavaahtoa ja nauti!


Ihanaa sunnuntaita!

♥ Laura

torstai 16. maaliskuuta 2017

Pojat on poikia mitä autoihin tulee

Pojat on poikia vai miten se oli, meillä se ainakin menee juurikin niin. Ei me olla mitenkään erityisemmin tyrkytetty erikseen niitä niin sanottuja poikien leluja, mutta kyllä se vaan on niin, että ne autot ja isot koneet kiinnostaa enemmän kuin mikään muu. Ja näin on ollut jo pitkään, kuka tietää miten niistä alunperin edes niin kovin kiinnostuttiin.

Ehkä ne oli ne aamuiset traktorit ja rekat, joita nähtiin aamukävelyllä ja kyllä niitä aina ihasteltiinkin - ja ihastellaan edelleen. Näin ollen autot-elokuvakin pääsi suureen suosioon, hinausauto Martti varsinkin. Ruokakaupan leluosastolla vietetään aikaa niin paljon kuin suinkin on mahdollista, ja tietenkin autojen parissa. Silloin tällöin mukaan kotiin pääseekin yksi pikkuauto laajentamaan pojan autokokoelmaa, onhan ne kuitenkin tällä hetkellä kovimmassa huudossa meidän huushollissa. Ja pitäähän pienellä automiehellä olla pikkuautoja.

Voi siis arvata miten me pikkumiehen kanssa päivät vietetään, mitkä on ne leikit just nyt ja joka päivä mieluiten koko ajan. Pikkuautot ja autorata. Niillä me leikitään koko ajan. Kun ei leikitä löytyy kahdesta pienestä kourasta niin monta pikkuautoa kuin sormien välissä vain pysyy. Ne on mukana ruokapöydässä, näin ollen myös penkillä ja pöydän alla. Ne tulee mukaan vessaan ja unille, niin päivällä että illallakin. Ne on aina mukana, mummille ja vaarillekin pakataan pussillinen pikkuautoja matkaan vaikka paikan päällä on jo iso laatikollinen. Mutta kun ne on niin hienoja.

- Äiti, kuka voittaa? Kysyy pieni poika autorivin takaa. Äiti saa valita ja valitsee voittajan. - Tämäkö punainen auto? Ja näin auto ajaa ensimmäisenä. Niillä ajetaan myös parkkitaloa ylös ja alas ja välillä myös hissillä johon vähänkin isommat jää jumiin, voi että. Pieni käsi kuljettaa autoja äidin päällä, sohvaa pitkin ja missä ikinä vaan pyörät pyörivätkään. Eli kyllä minä sanoisin, että pojat on poikia - ainakin mitä autoihin ja meidän pikkumieheen tulee.

Löytyykö muita autofaneja?
♥ Laura

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Hetki yksin

Sitä kaipaa aina välillä, hiljaisuutta ja rauhaa, pienen pientä hengähdystaukoa. Ja aina välillä sen myös saa, jos miehet lähtee viikonloppuiselle uintireissulleen tai niin kuin tänään - uuteen leikkipaikkaan touhuamaan. Ja mitä äiti sitten tekee? Ei yhtikäs mitään.

No okei, lauantaisin tulee laitettua ruokaa sillä välin, mutta muuten ne pienet yksinolon hetket menee aikalailla vaan ollessa ja ihmetellessä, lähinnä ajatellen mitä sitä sitten tekiskään. Ja kas kummaa, mieleen ei tule yhtikäs mitään - ja samalla olis ihan kaikkea. Mutta mikään ei oikein tunnu kivalta, sitä mielummin vain istahtaa alas ja ottaa sen iPadin eteensä, jos nyt sitten jotain sarjaa vaan rennosti sohvan nurkassa.

Sitä nauttii siitä tekemättömyydestä, hiljaisesta ja tyhjästä kodista. Vaikka samalla se häiritsee, nimenomaan se tyhjä ja hiljainen koti, sitä jo ensimmäisen vartin jälkeen tuumii koska ne palaa takaisin kelloa vahtien. Viihtyypä ne kauan, huomaan ajattelevani ja odotan jo ääniä terassilta. Ei se koti vaan ole niin ihana, kun se on tyhjä. Ei se ärsyttävä riehuminen ja sählääminenkään tunnu enää haittaavan sillä hetkellä. Sitä iskee jo ikävä.

Ikävä rakkaita, ikävä elämää täynnä olevaa kotia. Vaikka samalla täytyy muistuttaa itselleen - nauti nyt tästä, sitä ei kauaa kestä. Uskon silti jokaisen äidin kokevan samankaltaisia tunteita, sitä kaipaa enemmän kuin mitään edes hetkisen kestävää rauhaa ja hiljaisuutta, mutta sen saadessaan siitä haluaa hyvin äkkiä eroon.

Ja mikä ihana ääni, pieni kipitys terassilla ja höpinä päälle. Niin iloinen ja innokas poika selittämässä ummet ja lammet seikkailuistaan. Voi että, on se hetki yksin ihanaa, mutta on se vaan aina yhtä ihanaa saada taas syli täyteen rakkautta.


♥ Laura

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Viikonlopun suklaajäätelö

Iso pötkö Tobleronea, tummaa suklaata, mariannesuklaata.. Kaikkea löytyy meidän kaapista, on tuliaisia ja alennuksesta ostettuja leipomismielessä (ja miksei pieneen herkutteluunkin..) ja niin se leipomisen aika taas koitti viikonlopun sarastaessa taivaanrannassa.

Äidin jäätelöhammasta kolotti - taas. Olin koko viikon jo suunnitellut tekeväni suklaajäätelöä, pitihän niistä jo parhaat päivänsä nähneistä suklaista jotain hyvää tehdä, tai oikeastaan jotain tosi hyvää. Eli jäätelöä, suklaajäätelöä.

Mutta suklaajäätelön täytyy myös maistua suklaalta, eli reilusti sitä suklaata! Ja sitähän laitettiin. Mukaan vielä niitä iki-ihania pikkuisia suklaamunia joita kaupat myy pääsiästä varten - nyt jo. Ja jos vielä vähän sulanutta tummaa suklaata raitoina joukkoon, eiköhän ole passeli.

Ja olihan se. Suklaisen ihanaa suklaajäätelöä, sitä hotkittiin eilen samalla pelaillessa ja santsattiin myös, tietty. Pikkumies vaan innostui enemmän niistä pikkumunista, saihan se pieni yhden maistella, miksei.


Suklaajäätelö 
1/2 vaniljatanko
2 1/2 dl täysmaitoa
2 1/2 dl kuohukermaa
5 munankeltuaista
vajaa 1 dl sokeria
125 g paloiteltua tummaa suklaata

Lisäksi vielä mukaan haluamaasi suklaata paloina ja rivi sulaa tummaa suklaata.

Halkaise vaniljatanko ja raaputa siitä siemenet. 
Kiehauta maito, kerma ja vaniljatangon siemenet kattilassa samalla sekoittaen. Nosta kattila levyltä.
Vatkaa keltuaiset ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi.
Kaada kuuma kermamaito keltuaisvaahtoon tasaisena nauhana koko ajan vatkaten. 
Kaada seos takaisin kattilaan ja kuumenna sitä koko ajan sekoittaen.
Kun seos on 85-asteista tai sakenee, nosta kattila levyltä. Ei saa kiehua!
Pane pieneksi paloiteltu tumma suklaa suureen kulhoon, kaada kuuma jäätelöseos päälle ja sekoita, kunnes suklaa on sulanut kokonaan.
Jäähdytä seos ja laita tekeytymään yöksi jääkaappiin (tai aamusta iltaan).
Valmista jäätelö jäätelökoneessa, sekoita joukkoon vielä valitsemasi suklaa paloiteltuna ja sulanut tumma suklaa raitoina ja pakasta vielä 1-2 tuntia ennen tarjoilua - tai voit laittaa isoon astiaan yöksi pakastimeen, tällöin sekoita 2-3 kertaa pakastumisen aikana. 
Herkkua.
 

Millä te muut herkuttelette tänä viikonloppuna?

♥ Laura

torstai 9. maaliskuuta 2017

Isi-kulta sairastaa

Isi-kulta sairastaa, häntä hellikäämme. Nyt on tapahtunut jotain ennenkuulumatonta, iskä tuli kipeäksi ja vieläpä ennen meitä muita. Nyt pidetään peukut pystyssä ja sormet ristissä, ettei me pojan kanssa saavutettais tuota pöpöä, vaikka taitaa olla aika mahdottomuus. Kaiken kukkuraksi jokainen pöpö on äidillä aina moninkertainen tuholainen.

Herättiin ihanaan ja lumiseen kevätmaisemaan jo ennen seitsemää, kiitos meidän aamuvirkun, joka herää jokaisena aamuna muutaman minuutin aikaisemmin ja aikaisemmin.. Iskähän toki jäi vielä nukkumaan peiton alle, vedettiin makkarin ovea vähän kiinni ja muru rupes leikkimään Mulan-elokuva taustalla. Mitäs äiti sitten, koirille ruokaa ja viikonloppua varten kotona tehty suklaajätelö tulille. Siinähän se aamu menikin mukavasti ja isikin pääs jo istuma-asentoon sängyn reunalle.

Ja sieltä se tuli. Ensimmäisen lauseen saattelemana oikein seksikäs ja käheä mörinä. Kyllä oli aiheellista jäädä kotisohvalle lepäilemään. Joka sekin on ennenkuulumatonta, isi ei koskaan ikinä milloinkaan jää töistä pois, tai ainakin rima on äärettömän korkealla mitä asiaan tulee (esimerkiksi oksennustauti meillä kaikilla Leevin ollessa alta vuoden). Mutta kipeä mikä kipeä, villasukat jalkaan ja aamupalalle.

Meillä oli sellainen kotipäivä, mitä nyt koirien kanssa kävin ulkoilemassa sekä mummin ja pikkujätkän kanssa kaupassa, näin sai isikin rauhassa huilia. Ja pitihän isi-kullan saada niitä lohtuherkkuja, eli ässä mixejä. Kipeänä kun kuuluu saada vähän herkkuja lämmittämään surkeaa ja kipeää mieltä.

Illalla kruunattiin kipuilupäivä vielä lettukesteillä, mistä pikkujätkä ainakin oli enemmän kuin mielissään, onhan se aika lettumies. Parhaimmillaan on syönyt viisi isoa lättyä yhdeltä istumalta, ihan hyvin noin 2-vuotiaalta. Päälle paljon äidin tekemää omppuhilloa ja kylkeen muutama mukillinen kylmää maitoa, mikäs sen mukavampaa. Masut täynnä, pikkumies unille ja äidille ja isille muutama jakso Supernaturalia. Toivottavasti isi-kulta voi huomenna jo paremmin, taitaa muuten tulla uus kauppareissu herkkuhyllylle.

 
♥ Laura

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Iltapuuhia ja sänkykanoja

Meidän illat menee yleensä aika samalla kaavalla, tietysti välillä tulee pieniä poikkeamia tai erilaisuuksia. Mutta yleensä mennään näillä, ihan niin kuin tänäänkin.

Kello näyttää puoli kahdeksan ja pikkuherra päättää iltapiirrettynsä, istuu omalle pienelle nojatuolilleen, jonka on äidiltään perinyt. Televisio päälle ja sen hetken suosikit pyörimään, nyt se on kirjaston Maija Mehiläinen -elokuva.

Nyt on äidin vuoro painua keittiöhommiin valmistamaan iltapalaa. Leipää mieluiten pelkällä voilla, tai sitten jälleen kovassa huudossa olevaa karjalanpiirakkaa. Kylkiäisiksi jugurttia tai rahkaa, viilikset on myös aika suuressa suosiossa. Sitten vaan tarjotin olohuoneen pöydälle pikkuherran viereen ja syömään. Siinä se iltapala häviää ohimennen ja onkin aika sulkea töllö ja painua pisulle, pesulle, pusulle ja yöpuvulle.

Yksi, kaksi, kolme pupua kainaloon ja kipuaminen äidin ja isin sänkyyn. Sitten onkin aika tehdä vähän sänkykanoja. Pikkuherra kellahtaa selälleen ja heiluttaa raajojaan hihkuen iloisena, hän tekee lumikanoja. Lumienkeleistä on tullut lumikanoja, äiti ei taida tietää niiden tarinaa sen enempää, mutta nyt äiti ehdotti josko ne oliskin sänkykanoja, kun kerta tehdään niitä sängyssä. No sehän kävi, ja niin me tehtiin yhdessä muutamat sänkykanat ennen kaikkuun ryömimistä ja valojen puhaltamista sammuksiin.

Hetki kuunneltiin aaveiden ääniä, eli naapuria. Vaikka nyt olikin kyllä ihan hiljaista. Sitten me jo nukahdettiin muutaman suukottelun ja silityksen jälkeen. Kaikki aina hehkuttaa sitä vauvan tuoksua, mutta tiedättekö, kyllä näitä 2-vuotiaitakin on ihana hiuksista nuuskutella ja suukottaa perään. Aivan yhtä ihana lapsen tuoksu sieltä leijuu äidin nenään, voi että mikä rakas.


Muutama nuuhkaisu vielä ja pusut perään, hyvää yötä rakas.

♥ Laura

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Pannupitsaa ja Cookie Dough-jäätelöä

Isoveljeni täytti vuosia, ja jos aviomieheni korttia uskoo pääsi hän jo eläkkeelle. No, mitäs menin pyytämään häntä ostamaan kortin, sitä saa mitä tilaa. Mutta tosiaan, täytti hän todellisuudesta vasta 27. Ja syntymäpäivänsä kunniaksi minä tietysti, niin kuin monena vuotena aikaisemminkin laitoin ruokaa ja herkkuja. Vaikka jo pääruoka olikin yhtä herkkua, mutta sehän nyt on aina. Heh heh.

Tällä kertaa tarjolla oli, niin kuin otsikkokin kertoo - pannupitsaa ja Cookie Dough-jäätelöä. Ja tietenkin kaikki itse tehtyä. Ja nam oli hyvää. Pitsat tein miesten ollessa uimassa ja isin pitsa olikin aikast muhkea, ellei jopa liian. Hups. Mutta hyvää oli ja kehuja sateli pitkin ruokapöytää. Tätä meillä tehdään taatusti uudemmankin kerran.



Illalla sitten maisteltiin jätskiä, mullahan on jätski- ja herkkulakko menossa, pienellä porsaan reiällä: itse tehtyä saa syödä. Ja jätskihammasta oli ehtinyt kolottaa jo jonkun aikaa, huh mikä pelastus! Cookie Dough-jäätelöön päädyin, koska sehän on veljeni kaikkien aikojen suosikki maku. Isin ollessa perjantaina Tampereella peliturnauksessa valmistettiin me pojan kanssa jäätelö pakkaseen odottamaan seuraavaa iltaa.

Ja niin se ilta saapui, kulhot esille, jäätelökauha kouraan ja kauhomaan. Voi mitä ihania isoja taikinapalloja ja tietysti ihanaa jäätelöä. Koko homma ansaitsi kiitettävän arvosanan, jätskihampaan kolotuskin katosi, no osittain, tai ainakin hetkeksi. Sehän ei taida omalla kohdallani kadota täysin koskaan ikinä milloinkaan. 

 
Pannupitsa

3 dl vettä
1 pussi (11 g) kuivahiivaa
2 rkl öljyä tai sulaa voita
1/2 rkl sokeria
1 tl suolaa
5 1/2 dl vehnäjauhoja

Lämmitä vesi 42 asteiseksi ja lisää öljy/voi. 
Mittaa veden joukkoon hiiva sekoitettuna noin 1 dl vehnäjauhoja. 
Lisää suola ja sokeri, sekoita.
Lisää jauhoja taikinaan vähitellen ja alusta taikina kimmoisaksi. 
Voitele noin 28 cm pannu, myös kakkuvuoka käy. Nosta taikina pannuun ja levitä taikina käsin koko pannun pohjalle. Peitä liinalla ja anna nousta lämpimässä paikassa 30-45 minuuttia.

Levitä tomaattikastike ja täytteet pitsapohjan päälle jättäen noin 2-3 cm reunasta ilman kastiketta. Paista 225 asteessa kiertoilmassa alalämmöllä noin 15 minuuttia.


Äklömakea, helppo ja herkullinen Cookie Dough-jäätelö 

Keksitaikina
60 g voita
4 rkl fariinisokeria
4 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 rkl maitoa
2 dl vehnäjauhoja
100 g paloiteltua tummaa suklaata


Ota voi ja maito ajoissa huoneenlämpöön. 
Vaahdota voi sokereiden kanssa kuohkeaksi. Lisää vaniljasokeria ja maito, vatkaa tasaiseksi.
Lisää jauhot ja vatkaa sileäksi, kääntele joukkoon pieneksi paloiteltu suklaa.
Pyörittele taikina marmorikuulan kokoisiksi palloiksi ja laita hetkeksi jääkaappiin.


Jäätelömassa
1 tölkki kondensoitua maitoa 
2 Flora kuohua (5 dl)
1-2 tl vaniljasokeria

Vatkaa kuohukerma vaahdoksi vaniljasokerin kanssa.
Lisää kondensoitumaito ja sekoita tasaiseksi. 
Lisää taikinapallot kermaan vähitellen nuolijalla kermaa nostellen.
Kaada jäätelömassa isoon pakasteen kestävään vuokaan ja peitä vuoka kelmulla tai foliolla.
Pakasta yön yli ja herkuttele äklömakealla Cookie Dough -jäätelöllä.


♥ Laura

perjantai 3. maaliskuuta 2017

Äiti kysyy Leeviltä

Kyselin marraskuun lopulla 2-vuotiaalta pojalta yksinkertaisia kysymyksiä, joka löytyykin täältä, ja nyt päätin tehdä samoin. Me pötköteltiin taas sängyssä peiton alla valmiina yöunille, vaikka pikkumies olis varmasti ollut vielä täysin valmiina suunnatakseen takaisin olohuoneen puolelle autoleikkien pariin. Niin se ajatus leikeistä siirtyi äidin kysymyksiin, kun poika rupes oikein ajatuksella miettimään.

Mikä äiti on?
 - Mikä. Äiti on kuljetusrekka. Äiti on hyvä kuski ajamaan rekkakuljetusautoa. Äiti on ajanut rekkakuljetus ulkona.

Entäs mikä isi on?
 - Ehkä isi on hyvä kuski. Isi on raiteilla, juna ei pääse isistä. Juna pitää mennä erilaiseen raiteeseen.

Millainen äiti on?
 - Nainen.

Millainen isi on? 
- Öö. Isi on mummi.

Mitä tykkäät tehdä eniten?  
- Mitä minä tykkään Samilla tekeä. Minä tykkään Samista. Minä olen Samin rakas. Sami on isoveljeni ja Leevin kummisetä. 

Mikä on Leevin kaikkein paras lelu?
 - Ööö ehkä auto. Mikä on paras lelu, ehkä oranssi auto.

Entäs mikä on parasta ruokaa?
 - Mandariiniä. Ehkä banaania. Ehkä jotain on muuta. Ehkä makaronia. Mitä sitte muuta on? Öö mm o ou.

Mikä on paras elokuva? 
- Ehkä Veeti paloauto.

Mitä haluaisit tehdä huomenna? 
- Ehkä mitään, ehkä leikkiä. Äitikin halusi leikkiä.

Mikä on Leevin lempiväri?
 - Ehkä maalaaja. Minkälainen Leevi on? Leevi on nainen. Minä olen Leevipoika.

- Mistä väristä minä tykkään? Ehkä sinistä väriä.

Kuka on Leevin rakas?
 - Kuka? Kuka on Leevin rakas? Ehkä äiti.


Näin meidän kaksi ja puoli vuotias vastasi nyt, niin ne höpötykset muuttuu ja lauseet kehittyy. Ja niin kuin isikin sanoi, vastauksissa huomaa mikä milloinkin on mielessä - tällä kertaa selvästi ne huikeet autot. Ei muuta kuin ihanaa viikonloppua!

♥ Laura

torstai 2. maaliskuuta 2017

Karamelli-juustokakku

Aloitettiin meidän aamu isin vielä nukkuessa tekstiviestillä, sehän oli viesti mummille - lainattiin eilen kirjastosta kirjoja ja ois herkkukeittoja - siis näin lyhennettynä. Eli kalasteltiin kutsua mummolaan ja sehän me saatiin.

Kipaistiin kaupan kautta ja napattiin mukaan myös muutamat tarvikkeet kakkua varten, täytyyhän mummolassa saada herkkuja, eikö? Ja herkkuahan siitä syntyikin, makea karamellinen juustokakku. Mummi leikitti pikkumiestä ja äiti paistoi yhden kakun sillä aikaa. Herkuteltiin kaikki kolme heti hätäisinä hieman lämmintä kakkua, vaikka täytyy kyllä myöntää, että näin illalla jääkaappikylmänä kakku oli entistäkin herkumpaa. Eli suosittelen malttamaan mielensä tunnin tai mielummin kaksi.


Karamelli-juustokakku

Pohja
200 g digestive-keksejä
100 g voita

Tuorejuustotäyte
200 g tuorejuustoa
3/4 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 tl vehnäjauhoja
3/4 dl ranskankermaa
ripaus suolaa
2 kananmunaa

Kinuskikastike
2 dl kermaa
1 1/2 dl fariinisokeria
2 tl voita

Valmista ensin pohja. Murskaa keksit pussissa kaulinta apuna käyttäen. Sekoita keksimurut sulaan voihin ja painele vuoratun irtopohjavuoan pohjalle (24 cm) ja reunoille. Paista pohjaa uunissa 180 asteessa noin 10 minuuttia. Anna jäähtyä.
Valmista sitten tuorejuustotäyte. Vatkaa tuorejuusto ja sokeri kuohkeaksi. Lisää vaniljasokeri ja venhäjauhot. Lisää ranskankerma ja suola ja lopuksi vielä munat yksitellen vatkaten. Kääntele nuolijalla, jotta kuohkeus säilyy. Kaada täyte pohjan päälle ja paista uunissa 200 asteessa 10 minuuttia. Laske sitten lämpö 160 asteeseen ja paista vielä noin 20 minuuttia tai kunnes täyte on hyytynyt. Anna jäähtyä.
Valmista kinuskikastike. Kiehauta kattilassa kerma, fariinisokeri ja voi. Anna kiehua noin 10 minuuttia samalla sekoitellen. Tiputa hiukan kinuskia lasiin kylmään veteen, jos seos jähmettyy ja jää pisaraksi, se on valmista. Nosta liedeltä ja anna levähtää minuutin ajan. Kaada kinuskikastike kakun päälle ja laita jääkaappiin jähmettymään. Nauti viileänä.


Kuuluuko herkut teidänkin mummolaan?
♥ Laura

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Lapseni synnytyskertomus

Synnytyskertomukset ovat ihania. Siis aivan ihania. Ne kiehtoo aina ja niitä on kiva lukea, varsinkin näin itsekin äitinä, kun on tullut koettua myös oman pikkuäijän syntymä. Niinpä, nyt on minun vuoroni kertoa, kuinka meidän poikamme pujahti tähän maailmaan.

Laskettu aika oli 4.9. kahden vuoden takaa. Itsehän olen syntynyt 7.9. ja niin isoveljeni, poikamme kummisetä sanoi, että vauva syntyy joko täsmällisesti laskettuna aikana tai sitten äitinsä syntymäpäivänä. No, kuinkas siinä kävikään.. 

Laskettu aika meni eikä mitään tuntemuksia mahdollisesta synnytyksestä ollut. Oma syntymäpäiväni lähestyi, pistin leipoenkin ja äitini, tuolloin 200 kilometrin päästä tuli vanhemman isoveljeni kanssa viettämään 22-vuotis päivääni. Siinä vietettiin yhdessä lauantai-iltaa, olin levoton koko päivän ja illalla sohvan nojalla pyörien totesin ettei tämä vauva synny ikinä. Siitä lähdin unten maille syntymäpäivääni edeltävänä iltana.

Siinä yöllä heräsin, mikä ei ollut lainkaan normaalista poikkeavaa, paitsi se tunne kuinka nyt sisällä napsahti. Nousin vauhdilla ylös ja niin ne lapsivedet tulivat. Juoksujalkaa vessaan istumaan, istuskelin siinä hetken miettien, että nyt ne sitten vissiin ihan totta tulivat. Pyyhe jalkoväliin ja herättämään isäntää, olihan se ehtinyt nukkua reippaat kaksi tuntia. Mitäs taas piti isoveljeni kanssa notkua pitkälle yöhön..

Siinä ehdin äitinikin herättämään ja pyydellä anteeksi kun nyt tartti lähteä. Ei haittaa! Äiti tais olla vaan innoissaan. Niinpä me siinä neljän jälkeen aamuyöstä lähdettiin kohti sairaalaa. 

Mies oli niinkin ihana, että autonkin jätti aivan naurettavan kauas. Siitä sitten painettiin kävellen pyyhe jalkovälissä muutaman sadan metrin päähän, vaikka ovea vastapäätäkin olis ollut paikkoja (no eihän se muru sitä tiennyt). Ovelle ja ovikelloa soittamaan. 

Sieltä tuli mukava hoitaja ja mentiin suoraan käyrille, eipä mua siinä vielä supistellut juuri lainkaan, vaikka auki taidettiin olla jo kolmisen senttiä. Kätilö saattoi meidät viiden pintaan synnytyssaliin ja kehotti jos saatais vähän nukuttua vielä, tulis sitten seitsemän aikaan katsomaan mikä tilanne, toki napista saa kutsua jos tarve vaatii. Siinä alkoikin ne supistelut voimistumaan ja sain vielä lämpimän kauratyynyn masulle. Ja niin se kätilö lähti.

Rakas nukahti samalla sekunnilla ja mulla alkoi hullut supistukset aivan tyhjästä. Ravasin. Ravasin lisää ja herätin miehenkin kun alkoi olemaan liian kivuliasta, itkuhan siinä jo tuli. Niin se muru painoi kutsu-nappia vaikka kello näytti vasta kuutta. Tuntui kuin tehtäis väärin, sehän sanoi tulevansa seitsemältä.

Ilokaasu kehiin ja huh, helpotti. Osittain. Osittain ei. Aukikin oltiin jo 8 senttiä, enää ei ehditty kuin pistää pientä puudutusta. Mutta en mä ollut mitään epiduraalia halunnutkaan. Ja sitten olikin menoa, alkoi ponnistus. Näin jälkikäteen muistellen pahinta kaikessa oli ne supistukset, ja tietysti leikkaaminen - mähän tunsin sen täysin ja pakko myöntää, huusin ehkä vähän. Ponnista vaan, kätilö kehotti pahoitellen, ei ollut tarkoitus tuntea sitä. 

Ja niin se vauva sitten syntyi, ehdin myös todeta - miksei se itke? Kun se aivan upea ja ikimuistoinen parkaisu täytti synnytyssalin. Voihan kyyneleet. Siinä se oli, isi sai leikata napanuoran ja tuore äiti sai ensi kertaa lapsensa rinnalleen. Se on hetki, jota ei pysty sanoin kuvailemaan, ei sitten millään. Kaikenkaikkiaan synnytys kesti 2 tuntia 40 minuuttia, kun pikkumies syntyi tähän maailmaan äitinsä 22-vuotis syntymäpäivänä kello 7.21 mitoissa 51 senttimetriä ja 3,6 kiloisena jötkäleenä. Huh huh. 



Meidän murusen syntymästä jäi hyvä mieli, toivottiin nopeaa ja kivutonta synnytystä - nopea me ainakin saatiin! Pelkoa ei jäänyt ja uudelleen synnyttämään olisin valmis koska tahansa. Yksi elämän parhaista kokemuksista kaikesta kivusta huolimatta.

♥ Laura