keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Kananmunia ja lapsuusmuistoja

On asioita jotka jäävät unholaan, kunnes aivan yllättäen jokin niistä tuleekin vastaan ja herättää sisällä muistoja. Näin kävi pari päivää sitten, kun asteltiin minimurun kanssa pihalle tien reunaan odottamaan mummia viemään meitä ruokakauppaan.

Siinä auringon paistaessa kurkistin mainosten täyttämään postilaatikkoon ja selasin nopsalla tahdilla uuden yhteishyvän välissä olleen reseptivihkosen, josta bongasinkin kauan sitten unohdetun ohjeen. Tätä täytyy tehdä ja pian, ajattelin samalla kun mummi kiisi autollaan pihatien reunaan.

Tietysti näytin löytämäni ohjeen ja kysyin muistaako mummi kuinka tätä oli aina välillä, ja tokihan mummi muisti - hänhän se keittiössä kattiloiden äärellä kokkasi ja valmisti ruoan pöytään. Ja mikä hauskinta, mummin teki sitä myös oitis mieli ja taisi eilen sitä ruuan seurana syödäkin, vaan meillä syötiin tänään.

Uusia perunoita ja päälle kauan sitten unohdettua munakastiketta. Tämä on taas yksi niistä resepteistä, joka tuo mieleen sellaisen vähän pienemmän tytön ruokapöydän äärellä perheen ympäröimänä, ja ne hetkethän on niitä yksiä parhaimpia (ei nyt lasketa niitä lukuisia nenän nyrpistyksiä ja ennakkoluuloja jos kattilassa ei komeillut makaronia).

Meillä on aina istuttu yhdessä ruokapöydän äärelle syömään iltaruoka koko perheen voimin ja niin meillä tehdään edelleen jos suinkin mahdollista, eli jos iskä tulee ajoissa töistä kotiin. Toki viikonloput pyhitetään täysin yhteisillä ruokailuhetkillä mikä on musta ihanaa kun ollaan ainakin se hetki vaan siinä ihan rauhassa saman pöydän ääressä. Kyllähän pöydässä komeilee samalla yhtä sun toista autoa ja kaivinkonetta tai legopalikkaa, mutta ne nyt kuuluu asiaan ja ovatkin täysin tervetulleita meidän seuraamme.

Toivon, että sitten joskus hyvin, hyvin pitkän ajan päästä kun pikkumuru ei ole enää suinkaan niin pieni, voi hänkin muistella lämmöllä ja rakkaudella lapsuuttaan mukaan lukien ne tietyt tuoksut ja maut jotka kantautuu keittiöstä ja saavat makuhermot töihin. Sitten kun hän itse tai vaikka oma rakas vaimo laittaa jotain joka muistuttaa omasta lapsuudesta ja lapsuuden kodista, tuoden turvaa ja kenties hymyn suupieliin.

Loppuun vielä tänään syödyn munakastikkeen ohje ja pakko myös paljastaa, ettei muuten maistunut isännälle lainkaan.

 Munakastike

3 kananmunaa
loraus juoksevaa margariinia
1 1/2 rkl jauhoja
3 dl maitoa
ripaus suolaa ja valkopippuria
ruohosipulia

Keitä kananmunat kypsiksi, noin 8 minuuttia.
Lorauta kattilaan margista ja lisää jauhot koko ajan sekoittaen.
Seoksen kuohahtaessa lisää maito koko ajan sekoittaen ja kuumenna kiehuvaksi.
Anna kiehua välillä sekoittaen noin kymmenisen minuuttia.
Mausta suolalla, pippurilla ja ruohosipulilla.
Lisää pieneksi paloitellut kananmunat ja tarjoile perunoiden kera.

♥ Laura

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Lauantai-illan mustikkapiirakka

Me käytiin isimurun kanssa eilen katsastamassa uusin Pirates of the Caribbean ja saatiin pikkmurun kummisetäkin matkaan mukaan. Kiva päivä oli minimiehelläkin, kun heti aamusti iskä vei pojan uimaan toisen kummisetänsä kanssa ja päiväunien jälkeen mummi odotti jätkää pihatalkoisiin meidän suunnatessa elokuviin.

Elokuvan jälkeen iskä haki pienen kiukkupussin kotiin, vaikka kuinka kiva päivä olikaan ollut pääs pieni känkkäränkkä silti yllättämään. Syy on yhä mysteeri, vai mahtaako vaan olla äitinsä poika.. Joka tapauksessa, kummisetä suuntasi elokuvista meille ja pitihän sitä saada jonkin sortin kakkunen uunin lämpöön. Niinpä mentiin ihan yksinkertaisella mustikkapiirakalla johon löytyi aineksetkin kotoa lukuun ottamatta mustikoita jotka haettiin kotimatkalla. 

Perinteinen mustikkapiirakka vaan ei perinteisellä murupohjalla, kun aina täytyy kokeilla jotain siitä yksinkertaisimmasta poikkeavaa, niinpä uunireissun jälkeen työpöydällä komeili muru-mustikkapiirakka, pehmeällä taikinapohjalla ja murupinnalla. Harmi vain, vaniljakastiketta ei kaupassa hoksattu ja pakastinkin petti - vaniljajäätelöstä ei ollut tietoakaan. Mutta, hätä keinot keksii ja näin ollen vaniljakastike tehtiinkin ihan itse.

Niinpä me saatiin pientä herkkua iltapalalle ja pelailujen seuraksi, rasiallinen piirakkaa ja loppu vaniljakastike lähti myös kummisedän kotimatkalle, ettei vaan meidän tarttis syödä ihan kaikkea. Ja hyvä niin.
 

Mustikkapiirakka murupinnalla

100 g voita
2 huoneenlämpöistä munaa
1 1/2 dl sokeria
1 dl maitoa
1 dl kuohukermaa
4 dl vehnäjauhoja
vajaa 1 tl leivinjauhetta
Lusikallinen kardemummaa ja vaniljasokeria
200 g mustikoita

Murupinta:
50 g voita
1 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
1 tl kanelia

Vaniljakastike:
1 munankeltuainen
1 1/2 dl maitoa
1/2 dl tomusokeria
1 tl perunajauhoja
2 tl vaniljasokeria
1- 1 1/2 dl kermaa vatkattuna ja vaniljasokerilla maustettuna

Sulata voi ja anna jäähtyä.
Vatkaa sokeri ja huoneenlämpöiset munat vaahdoksi.
Lisää joukkoon sulanut voi.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi puolet taikinaan.
Lisää maito ja kerma ja sekoita.
Siivilöi vielä loppu jauhoseos ja sekoita varovasti tasaiseksi.
Kaada taikina voideltuun piirakkavuokaan, levitä mustikat päälle ja valmista murutaikina.
Nypi kulhossa voi muiden aineiden kanssa ja levitä taikina piirakan päälle.
Paista uunin keskitasolla 200 asteessa noin puoli tuntia. 
Valmista vaniljakastike.
Sekoita kattilassa keltuainen, maito, tomusokeri ja perunajauhot
Kuumenna koko ajan sekoittaen, kunnes seos sakenee. Älä keitä.
Anna jäähtyä ja lisää sitten vaniljasokeri.
Vatkaa kerma vaahdoksi ja mausta vaniljasokerilla.
Lisää vaniljakastike kermavaahdon joukkoon ja vatkaa sekaisin.
Tarjoile vaniljakastike mustikkapiirakan kanssa ja nauti alkavasta kesästä.

Mitä ihaninta ja aurinkoisinta sunnuntaita! ♥ Laura


torstai 25. toukokuuta 2017

Kuinka väsytetään iltakukkuja

Oltiin miehen kanssa ajateltu toissailtana viettää yhteistä aikaa ja katsastaa viimeisin Pirates of the Caribbean fiilistely mielessä tulevaa leffailua varten, mutta toisin kävi kun pikkumies päätti ettei nukuta.

Sängyssä oltiin lähemmäs puolitoista tuntia eikä unesta tietoakaan. Siinä se vaan vieressä pyöri ja hyöri, vähän turhankin pirteänä poikana. Kunnes kello näytti melkein kymmentä ja jätkä oli unten mailla, jäi kyllä isin ja äidin leffailta toiseen iltaan kun äiti on sellainen mummeli ettei jaksa valvoa puoleen yöhön asti. Tai ehkä jaksaiskin jos ei olisi sellaista pientä herätyskelloa vieressä.

Niinpä seuraavana päivänä halusin välttää vastaavan sängyssä pyörimisen, eikä pikkumies päiväuniaikaan edes näyttänyt väsymyksen merkkejä joten me skipattiin ihan suosiolla unet ja touhuttiin muuta. Tässä oiva päivärytmi taattuun iltaväsymykseen:

Aamupalan jälkeen kahden tunnin aamukävely koirien kanssa aurinkoiseen kesäpäivään, jossa pikkuihminenkin pääsee pariin otteeseen juoksentelemaan pitkin maita ja mantuja.

Päiväruoka pöytään ja unille, vaan ei sittenkään! Unet sikseen ja pyörän selkään kohti kirjastoa. Kirjastosta kävellen jätskikaupoille ja pyörän selässä kohti kotia.

Lelut hiekkalaatikolle ja leikkimään ruokaan asti. Vähän pallottelua ja naurua koirien perässä juosten ja ruokapöytään.

Masu täynnä ja takapihalle trampoliinille pomppimaan isin tuloon asti, jolloin matka jatkui uimahallille. Tässä kohtaa äiti jättäytyi kotiin ja hetken päästä tulikin soittoa ettei uimahalli ollutkaan auki, niinpä jätkät suuntas leikkimaahan leikkimään.

Kaksi hikistä miestä saapui kotiin iltapala aikaan ja pesun kautta syömään. Voin kertoa, meidän pikkumies nukahti ennätysaikaan, jo ennen puolta yhdeksää samantien kun päänsä painoi äidin kainaloon. Pakko myöntää, maistui uni kyllä äidillekin.

Vaikuttaako muillakin valoisat illat unen saantiin?

 

♥ Laura

maanantai 22. toukokuuta 2017

Mokkapalat uuteen uskoon

Viime torstaina vietettiin isännän nimipäivää, joka tarkoitti tietysti leipomista. Meillä on kaapit yhä täynnä suklaata, mutta nyt ei hyödynnettykkään niitä, sillä pitihän tehdä jotain mikä on rakkaan mieheni suurinta herkkua. Kysehän on siis masaliisasta (suomeksi mokkapaloja).

Vaan nyt ei mentykkään sen perinteisen kaavan mukaan, nyt sovellettiin jotain uutta. Kaivoin mokkapalojen ohjeen esille ja pistin leipoen. Perinteinen pohja uuniin, voi että miten se taikina voikaan olla niin hyvää, ja ajastin päälle.

Pohjan jäähtyessä valmiina työpöydällä vatkasin kuohukerman, jonka maustoin kaakaotomusokerilla ja mascarponejuuston jämillä (toimii täysin ilman mascarponeakin, piti vain hyödyntää kaapista pois). Ja näin lusikoitiinkin sukalainen kermavaahto puolikkaalle pohjalle ja toinen puolikas kanneksi päälle.

Kannen päälle perinteinen kaiken kruunaava kuorrute ja valmista. Voi mitä herkkua tulikin, voitti perinteiset mokkapalat mennen tullen, vaan tulikohan tästä isännän uusi suosikki?


Kakku mokkapaloista

Pohja:
3 munaa
3 dl sokeria
200 g sulatettua voita
4 dl vehnäjauhoja
1 dl kaakaojauhetta
2 rkl vaniljasokeria
2 dl maitoa

Täyte:
2 dl kuohukermaa
pari ruokalusikallista kaakaotomusokeria

Kuorrute:
50 g voita
muutama lusikallinen vettä
250 g tomusokeria
2 tl vaniljasokeria
3 rkl kaakaojauhetta

Valmista pohja. 
Vaahdota munat ja sokeri, lisää sulatettu ja jäähtynyt voi.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne taikinaan vuorotellen maidon kanssa. Vältä turhaa sekoittamista.
Levitä taikina uunipellille leivinpaperin päälle ja paista uunissa 200 asteessa 20 minuuttia.
Anna jäähtyä.

Vatkaa täytteen kerma vaahdoksi kaakaotomusokerin kanssa.
Leikkaa pohja kahteen yhtä suureen ostaan ja levitä kermavaahto toiselle puolikkaalle.
Aseta toinen puolikas pohjan päälle kanneksi.

Valmista kuorrute.
Sulata voi, lisää muut aineet ja sekoita tasaiseksi.
Levitä kuorrute kakun päälle tasaiseksi kerrokseksi ja herkuttele!


♥ Laura

torstai 18. toukokuuta 2017

Uusi hullutus

Meidän autohullu alkoi olla pitkästynyt samoihin leikkeihin, huomashan sen siitä, kuinka leikkiä jaksettiin viitisen minuuttia ja vaihto. Ja näillä mentiin, hypittiin leikeistä toiseen eikä siinä edes ehditty mitään kunnolla leikkiäkkään. Vaan nyt on toisin, nyt löytyi uusi leikki joka vie pikkupojan mennessään aamusta iltaan ja taas uudelleen.

Kaikki alkoi kirjastokäynnistä. Äiti haki kirjoja sillä välin kun mummi leikitti pikkujätkää lastenosastolla. Kirjapino kassissa valmiina lähtöön, vaan oliko murmeli? No ei kyllä. Siellä se istui pikkupöydän äärellä rakentaen kirjaston pikkulegoilla. Saatiin se ylipuhuttua matkaan mukaan ja kotona äiti hakikin autotallin perukoilta purkillisen omia vanhoja pikkulegojaan.

Siitä se sitten lähti. Niillä on leikitty lakkaamatta. Ne oli mukana kummisedän luona hoidossa ja mummikin kaivoi kotonaan omat ja siskonsa vanhat pikkulegot joita ei pojan mukaan olisi saanut hakea, vaikka niillä sitten leikittiinkin lakkaamatta loppupäivä. Hyvin kehittyy sorminäppäryys siinä pikkulegoja näprätessä, saatiin ajatus tulevaan syntymäpäivälahjaankin iskän kanssa, vaikea tuskin arvata mitä ollaan ajateltu.

Nyt löytyy olohuoneen lattialta autoparkkitalo ja sen ympäriltä junarata. Seuraavana komeilee ulkomailta ostettu isojen palojen palapeli, josta saa rakennettua teitä. Ja yllätys yllätys, jonon jatkeessa lattia on levällään pikkulegoja. Niin me sorruttiin ostamaan mummin kanssa pikkumurulle minikokoiset paketit omia pikkulegoja, joista saa rakennettua ralliautoa, junaa ja tuulimyllyä ja ties mitä muuta. Ne pääskin sitten illalla yöunille pupujen joukkoon mukaan ja niin myös päiväunille. Taidettiin siis löytää meidän pojan uusi hullutus - pikkulegot.

..Ja niin kuin mummi sanoi, niitä saa olla tosi paljon, ne kun mahtuu huomattavasti pienempään tilaan kuin duplot. Heh.

Millä muilla leikitään tällä hetkellä?

♥ Laura

maanantai 15. toukokuuta 2017

Äidin oma päivä

Vaikka eilen vietettiinkin äitienpäivää, on äitienpäivä silti mielestäni joka päivä. Joka päivä äidin rakkaus pakahduttaa äidin sydämen. Joka päivä äiti silittää poikansa pehmeitä hiuksia ja suutelee poskea. Joka päivä äiti komentaa ja käskyttää, mutta sitäkin enemmän paijaa ja kannustaa omaa lastaan. Joka päivä äiti rakastaa ja saa rakkautta vastaan. 

Niinpä joka päivä on äitienpäivä. Jokaisena aamuna herään poika vierelläni hymyillen. Aamun ensimmäinen katse paljastaa kaiken sen rakkauden, joka löytyy äidin ja pojan väliltä. Jokainen päivä kätkee sisälleen lukemattoman määrän onnellisuutta ja elämäniloa. Jokainen päivä kantaa seuraavaan oman lapsen voimin. Jokainen päivä on pyhitetty omalle lapselleni, koska oma lapseni on koko elämäni.

Kiitän tästä kaikesta, kiitän käsi sydämellä ja silmät suljettuna. Mikä sisäinen rauha pauhaa ajatellessani omaa lastani. Tämän takia täällä ollaan, tämän takia me eletään. Jatketaan elämää luoden jotain ennennäkemättömän kaunista. Äitiys on elämän suurin lahja, äitiys synnytti rakkauden jollaisen olemassaolosta ei ollut tietoakaan. Kiitos tästä, kiitos tästä lahjasta. Äitienpäivä on joka päivä, siis hyvää äitienpäivää.

♥ Laura

lauantai 13. toukokuuta 2017

Pientä makeaa äidille

Huomenna vietetään sitä meille kaikille äideille tärkeää päivää. Vaikka jokainen päivä äitinä on tietysti yhtä tärkeä ja merkityksellinen, joten se siitä. Toki onhan se kiva saada mahdollisesti jotain ekstrahuomiota ja hemmottelua, jolloin muutkin kuin vain sinä itse muistavat tärkeytesi äitinä. Sillä mikään ei vedä vertoja äidille tai äitiydelle. Me äidit rokataan!

 Mutta mitä sitten lahjaksi sille omalle äidille tai isoäidille tai isoisoäidille? Onhan niitä ideoita aina pilvinpimein, itse askarreltua tai oman lapsen askartelua tai korukaupan kautta kakkukahville. Mutta jos oma idea vielä uupuu ja äiti tykkää makeasta, on tässä oiva idea lahjakääröön - nimittäin herkullinen itse tehty hillo. Ja mikä parasta, makuvaihtoehtoja on lähes yhtä monta kuin mahdollisia lahjan saajiakin.

Tämä hillohan ei päätynyt tänä vuonna meidän äitienpäivälahjaksi vaan isoveikalle lapsenvahtipalkaksi, mutta sen kantta kaunistaisi oivasti vaalenapunainen rusetoitu nauha. Eli idea käyttöön jos suinkin äidin mieli tekee omaan makuun sopivaa hilloa. Lettukestit kehiin tai mihin ikinä sitä tykätäänkään käyttää ja yhteistä aikaa viettämään äitienpäivänä.


Tässä vielä ohje ei liian - vaan sopivasti makeaan omena-vadelmahilloon.

Omena-vadelmahillo

4 omenaa
200 g vadelmia (pakaste käy hyvin)
hillosokeria oman maun mukaan (laitoin alle desin)
1/2-1 dl vettä (riippuu sokerin määrästä)
2 kanelitankoa

Kuori ja paloittele omenat.
Kiehauta kattilassa vesi ja sokeri.
Lisää omenan palat, vadelma ja kanelitangot.
Anna kiehua sekoittaen 10-15 minuuttia, kunnes omenat pehmenevät kunnolla.
Ota kanelitangot pois ja soseuta hillo sileäksi.
Purkita ja laita jääkaappiin, hillo on valmista seuraavana päivänä.



Mitä teillä on äidille lahjaksi? Omani on vielä kaupan hyllyllä mutta valmiiksi valittuna, juuri sopiva mummin muumikaappiin.

♥ Laura

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Pikkujätkä päivähoidossa

Meidän pikkumuruhan on aina kotona. Joka päivä äidin kanssa leikkien ja touhuten, ulkoillen ja ruokaa tehden. Ja pakko sanoa, se on ihan parasta. Päiväkotiahan muru ei ole nähnytkään niiden ympäröivää aitaa pidemmälle, ja toivon ettei tule näkemäänkään.

Viikonloppuisin muru käy isovanhemmilla hoidossa, ihan vaan koska se on kaikista niin ihanaa ja superkivaa. Ei sitä tarvetta niinkään olisi, mutta onhan se ihanaa kun on ne isovanhemmat jotka rakastaa ja haluaa olla osa lapsen elämää. Ja me tietysti tuetaan ja tehdään kaikkemme sen eteen, että se myös säilyy. Mutta tänään oli poikkeuksellinen päivä ja näin ollen rakkaani ja ainokaiseni joutui aamupäiväksi hoitoon..

Äiti poistui aamutuimaan mummin kyydillä pääsykokeisiin ja isi jäi pojan kanssa aamupalapöytään. Pussattiin ja vilkutettaan sanoen heipat ja niin äiti lähti kohti päivän haasteita. Isi nakitettiin viemään murmeli hoitoon siihen saakka, että pääsin kokeista lähtemään pää tyhjänä ja mehut imettynä, on se vaan aina semmosta.

No, valitsemani päivähoitopaikka oli luotettava ja ensimmäinen sekä ainokainen valintani. Tiesin poikani viihtyvän siellä, ellei liiankin hyvin, ja saatoin viettää turvallisin ja hyvin mielin päivää koulunpenkillä. Välitietoja viestittelin ja kaikki sujui niin kuin tiesinkin. Puistossa oltiin oltu, sisällä leikitty legoilla ja uunimakkaraa syöty kahden annoksen edestä. Päiväunet jäi nukkumatta, mutta senkin aavistin jo etukäteen, eihän se pieni mitenkään malta kun on kaikkea erilaista ja superkivaa!

Mistä sitten noudin jälkikasvuni päivän päätteeksi? No kummisedän suojista tietysti. Oma isoveikkahan se piti huolta omastaan, ja hyvin pitikin - ihan niin kuin aina. Poika rakastaa enoaan pilvin pimein ja leikittää toista aina yöpuulle asti. Perhe voittaa päiväkodin sata-nolla, joka kerta. Ja sehän on vain minun mielipiteeni, joka myös säilyy varmaan ainiaan.

Vaikka hoidossa oli kivaa ja kaikki sujui kuin tanssia vaan, on se silti ihanaa huomenna herätä tietäen ettei tartte lähteä mihinkään - ainakaan ilman omaa pientä rakasta. Kotiäitiys on yksiselitteisesti parasta.

♥ Laura, onnellinen kotiäiti

tiistai 9. toukokuuta 2017

Karamellinen omenakeikauskakku

Lauantaisen teatteriretken jälkeen suunnattiin kotiin päiväunille, josta herättyään pikkumies lähti kohti mummolaa leikittämään isovanhempiaan. Meillä aikuisilla nimittäin oli sovittua menoa, joka vaati niinkin paljon ponnisteluja, että istahdettiin keittiön pöydän äärelle lautapelejä pelailemaan veljeni ja yhden pelailukaverin kanssa.

Eikä peleistä tietenkään tule yhtikäs mitään ilman pelailuherkkuja. Niinpä uuni lämmitti keittiötä entisestään aurinkoisen päivän lisäksi, kun omenakeikauskakku kypsyi uunin keskitasolla lupaavasti. Tosin en kurkistellut uuniin kertaakaan paiston aikana, eihän sitä pelatessa ehdi sellaisia miettimään. Ja mitäpä suotta, uuni piipitti valmistumisen merkiksi ja kypsä kakku pääsi jäähtymään työpöydälle.

Kas kummaa, tällä kertaa se oli isäntä kun vinkui ja vikisi joko sitä kakkua saa, vaikka yleensä sille saa tyrkyttää että otatko myös. Sai kyllä hetkisen odottaa, että saatiin kakku sopivasti jäähdytettyä ja vaniljakastike vatkattua, vaikka meidän isompi murunen ei herkkukastikkeiden tai jäätelöiden perään ymmärräkkään, eikä me muut voida ymmärtää sitä. Kyllä jää paljosta paitsi. Mutakakut ja muut herkut menee isännällä ilman sitä kaiken kruunaavaa kermavaahtoa tai jätskipalloa, mutta oma on menetyksensä, eikö.

Sen suuremmitta puheitta, kakku oli hyvää ja kaikki syötiin. Melkein. Niinpä tässä ohjetta jakoon helppoon ja hyvään omenakeikauskakkuun, jos vaikka äidit tykkää ompusta ja keikauskakusta äitienpäivänä. Eikä saa unohtaa sitä vaniljakastiketta!

  
Karamellinen omenakeikauskakku

Pohja
 3 munaa
1 1/2 dl sokeria
3 1/2 dl vehnäjauhoja
1 dl mantelijauhetta
1 1/2 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
1 tl inkivääriä
1 tl vaniljasokeria
1/2 dl maitoa
150 g voita
1 dl raastettua omenaa

Täyte:
3 omenaa
2 dl fariinisokeria
50 g voita
1/2 dl hunajaa1
 kanelia
hasselpähkinä- tai mantelirouhetta

Valmista täyte. Vuoraa 24 cm irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja voitele vuoka.
Kuori ja viipaloi omenat
Kiehauta kattilassa fariinisokeri ja voi. Anna kiehua hetki ja kaada vuoan pohjalle.
Asettele seoksen päälle omenaviipaleet.
Valuta päälle hunajaa ja ripottele pinnalle reilusti kanelia ja pähkinä- tai mantelirouhetta.

Tee sitten pohja. Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri vaahdoksi.
Lisää kuivat aineet, maito ja sulatettu voi.
Lisää lopuksi vielä omenaraaste.
Kaada taikina vuokaan ja paista 200 asteessa 40-45 minuuttia.
Kokeile kypsyys tikulla ja kumoa hieman jäähtyneenä.
Tarjoile kakku vaniljakastikkeen tai jäätelön kera.

 ♥ Laura

lauantai 6. toukokuuta 2017

2-vuotias teatterissa

Saatiin pari vuotta sitten joululahjaksi lahjakortti teatteriin, joka sitten käytettiin joskus loppuvuodesta juuri ennen parasta ennen -päivää. Ja niin tuli uusi joulu ja saatiin samanlainen lahja uudelleen, vaan tällä kertaa saamattomuutemme vuoksi lahjoitimme loppuvuodesta jälleen käyttämättömän lahjakorttimme isovanhemmille, jotka käyvät teatterissa yhtenään. 

Tästä ottivat ehkä opikseen, ja näin ollen viime jouluna saatiinkin valmiiksi lunastetut liput teatteriin - ja tällä kertaa vielä lapsille suunnattuun näytökseen, ihan parasta, nyt osui ja upposi eikä jäänyt käyttämättömäksi saamattomuutemmekaan tähden.

Ja niin koitti aurinkoinen aamu ja tiedossa oli retki teatteriin koko perheen voimin. Jänskättiin vähän mitä pikkujäbä tykkää ja kuinka malttaa istua hissukseen paikallaan, vaikka eihän siellä niin hissukseen pienet lapset edes olleet. Paitsi meidän muru. 

Pikkumuru istui eturivissä äidin ja isin välissä, mutusteli pikkuruisesta karkkipussista namuja ja seurasi näytöstä lähes silmiä räpäyttämättä. Äiti siinä tutkaili vähän väliä toisen ilmeitä, ja kyllähän sieltä hymyäkin irtosi ihan nauruun asti. Väliajalla kertoi kuinka on kivaa ja taas mentiin.

Suoraan samalle paikalle siihen eturiviin, tietysti. Niin ne näyttelijät tuli ja pyöri ja hyöri, lapset huuteli penkkiriveiltä ja eläytyivät mukaan ihan täysillä. Kyllähän sitä äiti ja isikin sai vähän naurun aihetta Herra Hakkaraiselta ja Masa Marsulta. Kerrassaan onnistunut joululahja, ja ennen kaikkea onnistunut teatterireissu, jopa 2-vuotiaan mielestä. Nyt maistuukin päiväuni makuuhuoneessa isin kaikussa, kunhan ei lähde unissakävelemään niin kuin Herra Hakkarainen seikkailuissaan.

 Aurinkoista lauantaita ♥ Laura

torstai 4. toukokuuta 2017

Kevättä ilmassa


Vaikka sunnuntaiaamuna maa oli lumesta märkä ja taivaalta satoi koko ajan lisää valkoista töhnää, voi silti sanoa kesän tekevän tuloaan. Eihän se lumi maahan tietenkään sen pidemmäksi aikaa jäänyt ja siitä lähtien ollaankin saatu nauttia ihanasta auringonpaisteesta ja kevään merkeistä - kesä tulee kyllä!

Me ollaan tietysti otettu ilo irti näistä ilmoista, aamut ulkoillaan ja iltapäivät myös. Milloin mitäkin, välillä haudataan hiekkaleluautoja hiekan alle ja välillä taas pyöräillään pitkin maita ja mantuja. Eilistä iltaa vietettiin koko perheen voimin omalla pihalla vanhaa autoa siivotessa ja hiekkalaatikolla aarrekarttaa metsästäessä. Innosui pikkujäbä palloakin potkimaan ja kaatui mukkelismakkelis kukkapenkkiin ja aidan juureen, vaan ei haitannut, naurua riitti ja meno sen kun jatkui. Eipä ole tainnut eläissään vielä olla niin hikinen kun sisään päästyämme, kuinka ohimoilta oikein valui hikipisaroita.

Täytyy myöntää, että kyllä näillä ilmoilla sisällä kökkiminen tuottaa omantunnontuskia, täytyyhän näistä ottaa kaikki ilo irti niin kauan kuin tätä suinkin kestää. Ja kyllä meidän mukula ainakin viihtyy niin hyvin ulkona, lapio käteen ja auto toiseen, hiekkalaatikolle istumaan ja siinä oltais vaikka pitkälle yöhön saakka.

Niin me taas aamulla otettiin rattaat ja karvakuonot, iskä kaivoi autotallin perukoilta vararattaat kun meidän kunnon rattaiden rengas on taas rikki, eikä vaarikaan ole kotisuomessa sitä korjaamassa. Napattiin mummi matkalta kävelylenkille mukaan ja mentiin taas niin kun joka päivä leveenä kuljetuksena rattaiden ja neljän koiran kanssa pitkin aurinkoisia katuja. Muru katsoi puhelimesta vähän kaupungin sankareita ja sähläs pyörien ja hyörien osan matkaa, kunnes loppumatkasta pääsi taas omille jaloilleen. Niillähän ei koskaan kävellä, niillä juostaan aina. Aina kotiovelle saakka.

 ♥ Laura

maanantai 1. toukokuuta 2017

Vappuhulinaa


Voihan vappu. Tässä juhla johon itse en juurikaan perusta - toki ekstravapaapäivä on aina tervetullut. Ja näin ollen me saatiinkin vanhempi isoveljeni seuraksemme viettämään vappua, tarkemmin sanottuna ihan vaan viikonloppua.

Meidän vapun viettoon kuului tänä vuonna uuden auton osto, hui hurjaa! Siitä jatkettiin lauantaita elokuvissa ja ilta vietettiin lautapelien parissa keittiön pöydän äärellä. Eikä saa tietenkään unohtaa isin ostamaa aivan huikeeta poliisihelikopteria, joka täytyy ottaa nukkumaankin mukaan. Voi miten pienestä ne pienet voikaan riemastua, ja vielä niin paljon.

Seuraavana päivänä lenkkeiltiin ja saliteltiin vuoron perään, masut tyhjinä suunnattiinkin sitten mummolaan vappulounaalle ja taas illaksi kotiin pelailemaan. Ei ne pelit niin tärkeitä vaan se seura ja iloiset perheenjäsenet. Toki pelien seuraksi tuli leivottua pientä vappuhyvää, tällä kertaa munkit korvattiin Eclair-leivoksilla suklaisella kermatäytteellä ja vaniljajäätelöä hedelmien ja ylijäämäkerman kera. Nam.


Tänään vuorostaan suunnattiin aamupäivällä toiseen mummolaan uudelle vappulounaalle ja sitten kotiin kolmistaan. Kaupan kautta dippiä (tulista niinkun meidän jälkikasvu sanoo) ja porkkanaa, vähän piirettyjä ja ihan vaan omaa rauhaa. Aina on ihana olla koolla, mutta on se vaan aina yhtä ihanaa jäädä taas kolmistaan ihmettelemään mitäs nyt tehtäiskään.


Ihanaa sokerista ja aurinkoista vappua ♥ Laura