maanantai 31. heinäkuuta 2017

Mustikkametsällä

Heinäkuun viimeisiä viedään, vaan ei haittaa koska meidän isännällä loma jatkuu vielä kolme seuraavaa viikkoa, kelpaa. Niin pistin aamulla juoksuksi ja lähdin perinteiselle lenkkipolulleni, jonka varrelta bongasin miehen poimimassa mustikoita. Ollaanhan me sieltä aiemmin itsekin käyty maistelemassa pusikkojen antimia, vaan ei sitä tullut ajatelleeksi että ihan totta, kesähän on jo siinä vaiheessa että puskat on täynnä sinisiä marjoja.

Niinpä me kaivettiin varastosta ämpäri ja hypättiin polkupyörien kyytiin polkien lähimetsän pururadalle. Sieltä löytyi samantien oikein herkut mustikka-apajat ja niin me ruvettiin poimimaan. Iskä keräs pieneen astiaan, josta pikkumuru pisti sinisin sormin marjoja suuhun liukuhihnavauhdilla ja nopealla sellaisella. Äidin ämpäriin ei ollut asiaa jotta saatiin edes jotain kotiinkin asti.

Pakko myöntää, sehän oli oikeastaan aika kivaa ja koukuttavaa. Siellä pusikoissa saatiin aika kulumaan oikein vauhdilla, iskä hyytyi ensimmäisenä kun äidillä riitti vielä intoa ja energiaa. Niinpä ne murut rupes tekemään mustikkajuomia, astiaan mustikoita ja juoden suuhun. Helppoa ja herkullista, hehheh.

Arvioiden reilu tunti me poimittiin ja aika kiva saalis saatiin kotiinkin asti. Tarkoitus oli pistää mustikkapiirakka tulille mutta päädyttiin terveellisempään vaihtoehtoon eli mustikkarahkaan. Vatkattua kermaa, rahkaa ja paljon, paljon mustikoita. Silti meille jäi naposteltavaksi vielä reilusti yli litra, mutta se häviää vauhdilla ainakin jos päästetään pieni mustikkahirmu valloilleen, nimittäin meidän muru on aikamoinen mustikkasyömäri!


♥ Laura

lauantai 29. heinäkuuta 2017

Givskud Zoo

Kurkistus Tanskan eläintarhaan, paikkaan nimeltä Givskud Zoo. Suuntasimme suoraan Billundin lentokentältä vuokra-autolla kyseiseen paikkaan ja minimies ehti lyhyen matkan aikana jo ummistaa silmänsä ja nukahtaa, eikä ihme, valvottiinhan edellis iltana myöhään yskien ja yskän tähden oksentaen, jouduttiin jopa miettimään koko matkan perumista mutta aamuinen parempi olo näytti vihreää valoa ja niin me lähdettiin matkaan.

Tosiaan, herättiin jo aamu viiden nurkilla, joten väsy painoi muitakin kuin vain pienokaista - paitsi iskä kyllä nukkui koko lentomatkan, unensa aloitti jo ennen koneen nousua.. Mahtoiko siis johtua väsymyksestä vai vieraasta autosta, kun valkoiseksi maalattu sarvikuono, vai oliko se lippujen myyntikoju, joka puski päin vaarin vuokra-autoa. No, vahinkoja sattuu ja saipahan muru nukkua hetken pidempään kun vaari ja työmies hinkkasivat valkoista maalia pois mustan auton etuosasta. Niin me sitten varoen heräteltiin pikkujäbää ihastelemaan erilaisia eläimiä.


Taivas oli pilvinen ja tuuli kylmä, mutta niin me moikattiin ihka ensimmäisenä valtavan hienot norsut niiden mutustaessa kuivaa nurmea viileässä kesäilmassa. Ei paljon tuntunut haittaavan. Vierestä löytyi myös jonkin sortin apinoita ja kävelyreitin varrelta löytyi sonneja ja muita nelijalkaisia antiloopin näköisiä otuksia. Saatiin aika kulumaan aina sinne yhteentoista asti, kun viereisessä "aitauksessa" alkoi kamelien ruokinta, joka tais ollakin koko eläintarhareissun kohokohta. Nimittäin päästiin itse ruokkimaan niitä kameleita ämpärin täydeltä porkkanoita, tai ne pienet vaahtosammuttimet pääsivät ja niin pääsi myös meidän muru. Ja vieläpä kahden porkkanan verran. Ihme ja kumma, muru uskalsi reippaasti iskän olkapäiltä tarjota suurelle kamelille porkkanaa ja omasta tahdosta vielä santsikierroksenkin. Reipas pikkumies.


Givskud Zoo on eläintarha, jossa kuljetaan omalla autolla ja välillä kävelyreittejä pitkin, joka olikin aika kiva systeemi, varsinkin viileän ja synkän ilman ansiosta. Päästiin siis kamelikierroksen jälkeen autoon lämmittelemään ja ikkunasta ihastelemaan muita eläimiä, joka sopi oikein hyvin sateen alkaessa ropisemaan auton tuulilasiin. Pakko myöntää, tuli vähän sellainen Jyrassic Park -tunnelma kun siinä ajettiin porteista leijona-aitaukseen auton ikkunoista katsellen sateen ropistessa ikkunoihin.

No, ei nähty T-Rexiä eikä näin ollen muitakaan dinosauruksia, vaikka jokin dinosaurusosiokin eläintarhasta olis löytynyt vaan ei jääty enää kamalan rankkasateen alkaessa katselemaan sen enempää, vaan ruuan jälkeen vaihettiin isommalle tielle kohti meidän majapaikkaa.

Mutta mitä fiiliksiä kyseisestä kohteesta jäi, eläimet on aina mielenkiintoisia ja kivoja katseltavia, meidän murukin tykkäs ihastella ja ihmetellä niitä. Toki harmiksi meiltä jäi tosi paljon näkemättä hurjan kovan rankkasateen ja ukkosen takia, vaan mielummin sateet sille päivälle eikä seuraavalle jolloin suunnattiin Legolandiaan!

Parasta ehdottomasti oli ne kamelit. Siinä ne seisoi metrin päässä kymmenen tai kahdenkymmenen sentin korkuisen vaijerin takana ja kärkkyi porkkanoita suurine turpineen. Hauskoja otuksia ja huomionkipeitä kavereita. Oli joukossa pari pienempääkin veijaria, jotka siirtyivätkin oikein juoksuaskelin aitauksen reunalle välipala-ajan koittaessa.


Mutta sellainen oli meidän eläintarha reissu, hieman jäi lyhyeksi ja keskeneräiseksi mutta hyvät muistot jäi siitä pienestäkin kurkistuksesta. Vaan eihän se toki Legolandiaa voittaisi vaikka ilma oliskin suosinut meitä näyttäen jokaisen kolkan ja eläimen kätköistään.

♥ Laura

torstai 27. heinäkuuta 2017

Terveiset Tanskasta

Tanska on nyt nähty ja koettu, tai ainakin pieni osa siitä. Eilen päästiin alkuillasta kotiin väsyneinä ja silti onnellisina, niin se kotiinpaluu tuntuu aina yhtä hyvältä ja niin tuntui tälläkin kertaa.

Vietettiin Tanskan maisemissa kolme kokonaista päivää, jonka aikana ehdittiinkin näkemään eläintarhan kaikenkarvaisia ja karvattomiakin eläimiä kameleista pusikossa loikoilevaan leijonaan, myös Legolandia valloitti meidät kaikella hienoudellaan ja ihmeellisyydellään. Viimeinen päivä tallusteltiin kauppakatua pitkin kauhistellen niin korkeaa hintatasoa, eikä rikottu tälläkään reissulla sadan prosentin kipeänä matkustelua nimittäin minimies päätti jo kotisuomessa kipeytyä kunnon yskään ja vihdoin se flunssa tarttui myös tähän äippään. Mutta ei sen väliä, mukavaa meillä oli kaikesta yskästä ja räkänokasta huolimatta.

Mummi oli varannut meille huoneet Danhostel -nimisestä paikasta ja heti sisäänkirjauduttuamme saimme kuulla pienestä yllätyksestä, "it's the great one" sanoi putiikinpitäjä ja ohjasi meidät seuraavaan kerrokseen. Niin oven takaa paljastui yhden huoneen sijaan pieni huoneisto, jossa saimme nauttia ihka omasta keittiöstä ja siinä samalla omasta rauhasta niin aamu- että iltapalallakin. Kyllä kelpas asustella muutama yö.

Meillä oli käytössä myös vuokra-auto, jolla päästiin hyvin kulkemaan paikasta toiseen. Kaiken kukkuraksi kaikki oli lyhyen ajomatkan päässä, jonka toki mummi oli etukäteen suunnitellutkin. Muru jätti päiväunet vähemmille ja niin me ihmeteltiin Tanskan ykkös suosikkeja, eli niitä eläimiä ja koko matkan kohokohtaa - eli Legolandiaa. Mutta nyt on hyvä olla kotona ja nauttia iskän kesälomasta. Meitä odottaa vielä muumimaailma ja ensimmäinen elokuvateatterireissu pikkumurun kanssa kun uusi autot 3 paukahtaa huomenna elokuviin!

Nyt nuhatellaan ja nukutaan univelkoja, eläintarhasta ja Legolandiasta lisää myöhemmin.
 ♥ Laura

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Hei me lähdetään Tanskaan

Huh ja hei, iskän kesäloma starttas tänään työpäivän päätteeksi nyt ja heti, ja meillä on liput ja kaikki valmiina kohti Tanskaa. Me nimittäin lähdetään kurkkaamaan Legolandiaa ja muuta mukavaa, voi juku kyllä kelpaa.

Itsehän en ole Legolandiassa koskaan käynyt, saati Tanskassakaan, joten tästä tulee mun ja pikkumurun ensimmäinen Legolandia-reissu. Kyllähän sitä odotellaankin jo innolla, täytyyhän sitä lapsenmieltä löytyä vielä niin aikuisestakin sen verran, jos muilla ei jaksaiskaan leikkiä innostuu vanhempikin konkari silti legojen rakentamisesta. Olisittepa vaan nähneet kun me päästiin pikkumurun kanssa isoveljeni tekniikkalegojen pariin muutama viikko takaperin..

No, joka tapauksessa, pyykit on pesty ja matkalaukku pakattu lähes valmiiksi. Niin me huomenna suunnataan kohti lentokentän hotellia ja aamuyöstä toivottavasti hyvin nukutun yön jälkeen kohti lentokenttää. Lentohan ei kestä kauaakaan ja onhan meidän pikkujätkä selviytynyt jo kahteen kertaan yli kuuden tunnin lennoista aivan leikiten, parin tunnin matka ei siis ole suoritus eikä mikään.

Masut täynnä perhosia ja mieli täynnä seikkailumieltä me lähdetään yhteiselle seikkailulle isovanhempien kanssa tutkimaan maailmaa. Tästä onkin hyvä aloittaa koko perheen yhteinen kesäloma. Kiitos ja nähdään pian uusien kokemusten kera!


Ihanaa kesää ♥ Laura

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Maailman parhaat cookiet

Aina kun mieheltä kysyy mitä leivottais (eli minä leivon), on vastaus lähes joka kerta sama. No niitä ylihyviä keksejä. Niitä on leivottu useammankin kerran ja aina vähän eri lisäyksillä, mutta joka kerta takuuvarmaa tavaraa ja kyllä nämä keksit katoaa alta aikayksikön.

No, päädyin jälleen kysymään saman kysymyksen mieheltä kun meidän piti saada pikkumurun kanssa vieraita ja niin se isäntä esitti jälleen saman pyyntönsä, jonka jo ehdin ensin taas tyrmätä. Mutta toisin kävi ja kaupasta lähti mukaan tummaa suklaata ja irtokarkeista muutama toffeekuutio. Vaan suruksemme vieraamme joutuikin perumaan tulonsa ja jo huoneenlämpöinen voinokare odotti tuomiotaan.

Leivonko vai en? No leivot. Siinä keskustelumme ja niinpä päädyin kirjastoreissun jälkeen keittiöön hellan äärelle leipomaan maailman parhaita keksejä. Parhaimman maun lisäksi ne on nopea tehdä helppoudesta puhumattakaan, ja niin kun jo sanoin, ne on enemmän kuin sovellettavissa. Tummaa ja valkoista suklaata toffeen kera. Tummaa ja maitosuklaata toffeen kera. Tai kaapin perukoilta jämäsuklaita niin kuin tällä kertaa, eli sitä tummaa ja tavallista tobleronea toffeen kera. Sanoisin silti omaksi suosikikseni tumman ja valkoisen suklaan yhdistelmän, niin ne vastakohdat vetää puoleensa ja ovat lyömättömiä yhdessä - mutta makunsa kullakin ja näin ollen myös suosikkinsa.

Siis kokeilemaan ja etsimään sitä omaa suosikkiyhdistelmää, koska näistä kekseistä ei vaan voi olla pitämättä - ei ainakaan meillä.


Maailman parhaat cookiet n. 10 isoa

Reilu 50 g huoneenlämpöistä voita
Reilu 2 1/2 dl vehnäjauhoja
1/4 tl ruokasoodaa
1/2 dl fariinisokeria
Vajaa 1/2 dl sokeria
Ripaus leivinjauhetta
1 huoneenlämpöinen muna
1/2 tl vaniljasokeria
50 g tummaa suklaata
50 g valkosuklaata
50 g toffeeta (irtokarkkihyllystä fudgekuutioita)

Vatkaa pehmeä voi sokereiden kanssa kuohkeaksi ja vaaleaksi vaahdoksi.
Lisää muna vatkaten.
Yhdistä muut kuivat ainekset keskenään ja vatkaa nopeasti vaahdon joukkoon. 
Lisää pieneksi paloitellut suklaat ja toffeekuutiot, sekoita hyvin.
Aseta pellille ruokalusikalla reilun kokoisia nokareita ja nosta jääkaappiin jähmettymään uunin lämpenemisen ajaksi.
Paista 190 asteessa noin 10 minuuttia, varo paistamasta liikaa! Keksien kuuluu olla vielä oikein pehmeitä.
Anna jäähtyä ja herkuttele! 

♥ Laura

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Muru isin matkassa

Miehet lähti viikonloppuna omille teilleen ja nyt onkin isin vuoro kertoa minne.


Mummi kyseli perjantaina pikkumiestä Koivuniemen herraan eläimiä katselemaan. Siellä oltiin noin vuosi takaperin ja kyllä olikin kiva paikka. Sunnuntaiksi sattui hieno ilma ja päiväruuan jälkeen me miehet lähdimme ajelemaan kohti eläimiä. Perillä meitä odotti mummi ja vaari ja olihan siellä muutama muukin pikkuinen innokkaana. Portista sisään ja samantien lehmää lypsemään. Kaakaojauhetta mukin pohjalle ja lämmintä rasvamaitoa utareesta päälle. Viime vuonna poika veteli kaiken, nyt piti kuulemma isin maistaa. Olihan se maistettava ja jotenkin se kotona on ollut kyllä parempaa vaimon tekemänä, mitä lie vippaskonsteja käyttää.

Lehmän lypsentä toi meille päivän ensimmäisen leiman vihkoseemme. Päivä kului eri eläimiä katsellessa ja tietenkin rohkeasti syöttäessä ja leimoja taisi kertyä eri paikoista loppujen lopuksi 6 kappaletta. Käytiin hevoskärryajelulla, taottiin naulaa, vierailtiin merirosvoluolassa ja kaiken huippuna traktoriajelu. Niinkuin vaimoni kirjoituksista on ehkä voinut päätellä, meidän poika tykkää kaikesta, joka vain pyörillä kulkee. Kyllä se traktori tais olla vielä vaikuttavampi kuin ne eläimet, varsinkin kun viime vuonna traktoriajelu jäi väliin. Silmät kiiluen traktorin kyytiin ja päristelemään.


 Kaikki eläimet käytiin moikkaamassa ja lopuksi löydettiin vielä pikkumiesten poljettavat traktorit ja hiekkalaatikko kaivinkoneineen. Minimies ei meinannut malttaa edes jätskiä syödä leikin tohinassa, koska oli "liian kiire leikkiä" :D

Nälkä ajoi kuitenkin lopulta meidät tiehemme, mutta vielä ei ollut aika suunnistaa kotiin, ehei! Kaupan kautta mummin ja vaarin kanssa mökkeilemään. Mökillä ensimmäisenä piti etsiä ne mökin autolelut, tietysti. Lopulta tulimme kotiin vasta suoraan iltapalalle ja nukkumaan. Tosin joku taisi ottaa autossa jo varaslähdön unten maille, niin oli raskas, mutta superkiva päivä! :) Suosittelen paikkaa kyllä kaikille lapsellisille ja lapsenmielisille, eläinrakkaille ja huvipuistoista vaihtelua haluaville.


 Perheen pää kiittää ja kumartaa

torstai 13. heinäkuuta 2017

Lahja vastasyntyneelle

Ystäväni sai kuun alussa toisen lapsensa, ja vaikka olen samaan aikaan onnellinen hänen puolestaan, en voi silti mitään sille kamalalle tunteelle joka valtaa sisimpäni. Onko se kateus, haikeus vai ikävä - vai niitä kaikkia? Luultavasti vähän jokaista. Mutta, peukut pystyyn ja rukoukset ylöspäin, josko meillekin vielä. Mutta, oli tunne mikä tahansa, on vastasyntynyt ansainnut itselleen pienen lahjan.

Lahjan, joka on tarkoitettu vain hänelle, lahjan, joka on tehty vain häntä varten. Ja se lahja on itse tehty, ajalla ja ajatuksella, ripauksella lämpöä ja huolenpitoa, ja tietenkin rakkaudella. Ja se lahja on lämmin ja pehmeä, ja tietysti vaaleansininen. Onhan uusin tulokas sentään poika, jota jännitettiin loppuun asti. Isosisko sai kuin saikin toivomansa pikkuveljen.

Niinpä viestin saatuani ryhdyin tuumasta toimeen, lankakaupan kautta kotiin ja työn touhuun. Eihän siinä montaakaan iltaa mennyt, kun syötävän suloinen vauvanpeitto oli valmis vietäväksi. Sepä se, ihana ja varmasti tarpeellinen neulottu vauvanpeitto. Vastaava löytyy meiltäkin, mummin tekemänä valkoisine ja sinisine raitoineen, ja sitä on kyllä käytetty hukkaamiseen asti. Tosin kyllä se onneksi myös löytyikin.

Tekemäni vauvanpeitto on yksinkertaisuuden huippu, aina oikeaa, tupsut nurkkiin ja se on siinä. Onnistuu takuulla keneltä vain. Tässä siis mielestäni ihana ja ajatuksella tehty lahja vastasyntyneelle, eikä taatusti (toivottavasti) tule toista samanlaista.

Minkälaisia lahjoja teille on annettu, tai olette antaneet vastasyntyneelle?

♥ Laura

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Juustokakkua ja kinuskikastiketta

Meillä on pitänyt kiirettä. Tai kiirettä ja kiirettä, mutta yksinäistä ei ainakaan ole ehtinyt olemaan, nimittäin ensin vanhin veljeni oli viettämässä viikon verran kesälomastaan mummin nurkissa ja parin päivän päästä tulivatkin jo omat kummini nauttimaan Porin jazzeista ja tietysti siinä samalla meidän seurastamme. Niinpä me ollaan aika paljon kyläilty mummin luona, leikitty vuoron perään kaikilla mahdollisilla mummin leluilla, grillailtu ja herkuteltu aina ähkyyn asti. Mutta nyt on vuoro hengähtää hetki, isi sinnittelee vielä kaksi viikkoa töissä ennen loman alkua ja sitten nautitaan meidän perheen voimin täysillä yhteisestä kesälomasta.

Mutta ennen sitä, kelataan hiukan taaksepäin, lämpimään ja aurinkoiseen kesäsunnintaihin, jälkiruokapöydän antimiin aina sinne juustokakkuun asti. Pitihän sitä taas leipoa jotain herkkua kun oli useampi suu syömässä, nyt ei vaan ole tehnyt mieli mitään super makeeta, suklaista tai muuta, vaan ennemminkin jotain yksinkertaista mutta silti mielettömän hyvää. Niinpä nyt vuorossa oli uunissa paistettu juustokakku ja itse keitetty kinuskikastike, kylkeen tuoreita mansikoita ja voi jösses taas oli hyvää.

Ehkä se oli se kinuskin ja mansikan kombo, joka kruunas tämän juustokakun, siispä voin vain suositella, vielä kun niitä mansikoitakin kerta saa kaupan edustalta ostettua. Vaikka nyt me aloitettiin herkuton viikko, tai ainakin herkuton arkiviikko, sen verran ollaan taas pistetty överiksi että nyt riittää se ylenpalttinen sokerin syönti. Mutta ihmekös tuo, kun koko ajan on joku kyläilemässä, eihän sitä kehtaa olla tarjoilematta mitään (vaikka voishan joskus kallistua enemmän niihin suolaisiinkin leivoksiin).

Niin tai näin, kesän juhliin, viikonloppuihin tai makeanhimon arki-iltoihin, toisin sanoen joka hetkeen sopiva juustokakku jos sellainen oli vielä hakusessa, olkaas hyvä.


Paistettu juustokakku kinuskikastikkeella

100 g Digestivekeksejä
50 g voita

400 g tuorejuustoa
150 g ranskankermaa
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 tl sitruunan kuoriraastetta
3 rkl sitruunamehua
1/2 dl maissitärkkelystä
2 kananmunaa

Lämmitä uuni 175 asteeseen ja vuoraa 16 cm irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla. Voitele myös reunat.
Murskaa keksit pussissa kaulinta apuna käyttäen.
Sulata voi ja sekoita keksimurut voihin.
Painele keksivoiseos vuoan pohjalle ja esipaista uunin keskitasolla 7 minuuttia.
Sekoita täytteen ainekset keskenään lukuunottamatta kananmunia.
Lisää kananmunat ja sekoita vain sen verran, että seos on tasaista.
Levitä täyte esipaistetulle pohjalle ja paista kakkua noin 40 minuuttia.
Kakku saa tässä vaiheessa olla vielä hyllyvää. Sammuta uuni ja jätä kakku paistumaan uunin jälkilämpöön vielä 30 minuutiksi.
Anna kakun jäähtyä ja siirrä yöksi jääkaappiin.

Kinuskikastike

2 dl kuohukermaa
2 dl fariinisokeria
1 tl vaniljasokeria
Ripaus suolaa

Sekoita kattilassa kaikki ainekset keskenään ja kiehauta keskilämmöllä koko ajan sekoittaen.
Keitä kinuskia koko ajan sekoittaen 7 minuuttia, älä keitä liikaa.
Kaada sopivaan astiaan jäähtymään ja tarjoile juustokakun ja tuoreiden marjojen kera.

Tarjoile juustokakkua kinuskikastikkeen ja tuoreiden mansikoiden kera.

Ihanaa ja aurinkoista alkuviikkoa ♥ Laura

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Kun lapsi osaa vetää oikeista naruista

Kun muru hölmöilee vessareissulla, täytyy äidin vähän komentaa.
Kun muru hölmöilee ihan muuten vaan, täytyy äidin jälleen vähän komentaa.
Mutta miten se muru reagoi äidin komennukseen, vetämällä just siitä ainoasta ja oikeasta narusta jolla pääsee hölmöilystä kuin koira veräjästä.

Niin äiti nostaa murun pöntön reunalle ja käskee olla nätisti.
Niin äiti kieltää hölmöilemästä ja muru vetää suloisimman hymynsä kasvoilleen ja sanoo hellyyttävällä äänellä:

Äiti sinä olet minun rakas, minä rakastan sinua.

Tai voi se mennä näinkin:

Äiti minä olen sinun rakas, sinä rakastat minua.

Mitä siihen muuta vastaamaan kuin heltyneesti hymyillen niin minäkin sinua, niin oletkin tai niin rakastankin. Ja niin ne hölmöilyt unohdettiin ja komennukset vaihdettiin hymyihin ja haleihin. Kyllä ne pienet vaan osaa, eikö osaakkin? 

♥ Laura

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Kesäinen sitruunapiirakka

Vanhempi isoveljeni aloitti kesälomansa tulemalla tänne Porin seuduille ja niinpä heti vietettiin kaikki aurinkoista kesäpäivää yhdessä grillaten ja herkutellen. Mutta ennen sitä sainkin yllättäen viestin rakkaalta ystävältäni, oltaisko me loppuviikosta kotona (vastaus taisi olla ilmiselvä jo kysymättäkin) koska hän voisi tulla näyttämään kauniita kasvojaan meidän katon alle.

Ja niinpä me sovittiin treffailut meille, kun Noora saapui torstai-iltana linja-autoasemalle hymyillen. Mikä ihana nainen, kaikinpuolin kaunis ja rohkea, oikea elämän seikkailija. Mutta seikkailijatkin kaipaa välillä pieniä maistiaisia tavallisesta lapsiperheen arjesta ja siinä sivussa palan makeaa sitruunapiirakkaa iltapalapöydässä. Koska leipomukset jos mitkä ovat tärkeä osa tavallista perhe-elämää, eikös. No, ainakin meillä.

Siitä päästäänkin itse asiaan, eli siihen sitruunapiirakkaan. Aikeenani oli joka tapauksessa laittaa jotain lauantaille, sinne mummille jälkkäriksi isoveikan tuloa varten, mutta nyt lyötiin kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja leivottiin isompi piirakka joka saatiin jakaa kahdelle päivälle. Tai oikeastaan se 24 senttiä halkaisijaltaan oleva piirakka taitaa olla se ihan normi piirakka, mutta olen niin paljon tehnyt sitä pienempää meidän pienelle perheelle. On se siinä mielessä siis iso.

Niin tai näin, asiahan oli jo osittain selvillä, juustokakkua kiitos. Mutta ei mitään liian makeaa tällä kertaa, eikä myöskään suklaista. Niin se juustokakku vaihtui sitruunapiirakkaan, joka tosin muistutti hieman juustokakkua joten valinta oli tällä kertaa helppo. Ja helppo oli piirakkakin.

Keksi-voipohja pohjalle ja uuniin, täytteet sekaisin, esipaistetulle pohjalle ja takaisin uuniin. Voisko se tästä enää helpommaksi muuttua, joka olikin aika ihanaa pitkän päivän päätteeksi kun puhti ei enää oliskaan riittänyt monimutkaiseen ja monivaiheiseen leipomukseen. Mikä kruunaa vielä koko potin, piirakka oli mielettömän hyvää eikä jäänyt jääkaappiin kiusaksi enää lauantain jälkeen. Suosittelen! Mutta varoituksen merkiksi voin sanoa, sitä voi syödä loputtomasti (tai ainakin niin loputtomasti kun murusia piisaa).

Niin me nautittiin ihanasta ja aurinkoisesta Noorasta, vanhimmasta veikasta josta saadaan onneksi nauttia vielä muutama päivä ja liian pian loppuneesta sitruunapiirakasta, joka kruunasi herkkuhetket auringon paistaessa kasvoja vasten. Paistoi aurinko tänään tai ei, sopii seuraksi silti kesän ihana sitruunapiirakka, tässä olkaa hyvä


Sitruunapiirakka

Pohja:
200 g digestivekeksejä
100 g voita

Täye:
2 1/2 dl kuohukermaa
2 munaa
2 munan keltuaista
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 dl sitruunamehua

Vuoraa 24 cm irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja laita uuni lämpeämään 175 asteeseen.
Murskaa keksit, sulata voi ja sekoita keskenään.
Painele keksi-voi-seos vuoan pohjalle ja reunoille ja paista uunin keskitasolla noin 10 minuuttia.
Laske sitten uunin lämpö 140 asteeseen.
Vatkaa täytteen ainekset keskenään sekaisin ja kaada pohjan päälle.
Paista vielä uunissa noin 30 minuuttia niin, että täyte on juuri ja juuri hyytynyt.
Jäähdytä ja nosta jäähtynyt piirakka yöksi jääkaappiin hyytymään.

Nam nam ja nautinto on valmis.


♥ Laura