Kaksplus.fi

maanantai 28. elokuuta 2017

Parturi-kampaajasta lähihoitajaksi

Sitä oltiin kasi ja ysiluokilla, kun opettaja alkoi selostamaan jatko-opinnoista = lukio tai ammattikoulu, mutta mieluiten se lukio. Niin lukiosta jauhettiin päänvaivaksi asti kun taas ammattikoulun kattavaa tarjontaa pidettiin pimennossa nuorilta ja epävarmoilta ihmisiltä.

Ja kyllähän se vähän harmitti, varsinkin yhtä nuorta tyttöä, joka oli täysin tietämätön tulevaisuudestaan ja sen tuomista työkuvioista. Lukio oli selvä ja ehdoton ei, tyttö joka inhoaa opiskelua ja lukemista päätös oli täysin selvä. Mutta entä mikä se ammatti sitten olis, no ei harmainta aavistustakaan.

Näin jälkikäteen harmittaa, koska jälkikäteen on hyvä harmitella, ettei sitä vaivautunut keskittymään ylä-asteella lainkaan. Jos, jos vain olis vähän edes ollut tunneilla läsnä, olisi todistuskin saattanut näyttää aavistuksen paremmalta. Mutta tehty mikä tehty ja kortit pelattu, niin se nuori tyttö hylkäsi haaveensa parturi-kampaajana kun opettaja painotti täysin kuinka sinne ei ole mahdollista päästä. Tietämätön ja pelokas tyttöhän jätti sitten hakematta.

Niin on koluttu sitä sun tätä, kunnes vihdoin tein päätöksen että oli aika yrittää sitä unelma-ammattia. Ja kas kummaa, sinnehän päästiin, tosin ensimmäiselle varasijalle, josta sainkin paikan samantien. Niin ensi kertaa ikinä opiskelu maistui ja oli jopa kivaa. Kouluun oli kiva mennä ja päivät menivät vauhdilla. Sitä perinteistä kellon kyttäämistä ei tarvinnut tehdä vaan koulu loppuikin jo aivan yllättäen. Jaa, tältäkö se tuntuukin kun koulussa on kivaa? 

Vaan sitten tehtiinkin se iso päätös, vauva saa tulla kun on tullakseen, siihenhän voi mennä vaikka se kolme vuotta, muistan sanoneeni. No siihen meni yksi kierto ja raskaustesti näytti kahta viivaa, voi herranpieksut sitä onnen määrää! Niin ehdittiin käymään ensimmäinen vuosi loppuun ja keskeytys tulille, kouluunhan palattaisiin kun aika on taas kypsä. Vaan toisin kävi.

Miten se ajatus koko maailman kiertokulusta voikaan muuttua niin suuresti kun äiti saa rinnalleen lapsensa ensi kertaa? Niin se vaan muuttuu, ennen niin tärkeät asiat tuntuivat niin mitättömiltä ja se hoitamisen tarve puski läpi kaikesta. Niin se ajatus muuttui eikä parturin työ tuntunut enää lainkaan tärkeältä, vaan suorastaan vastenmieliseltä. Kun taas lasten kanssa työskentely tuntuikin siltä, mikä olikin mua varten. Tai sitten vanhusten auttaminen. Molemimat ääripäät, mutta molemmat yhtä tärkeitä ja omia. Ja näin ollen se nuori tyttö, joka vannoi lähihoitajan ammatin olevan se vihoviimeinen, kuinka lähihoitajaa musta ei koskaan tule - haki lähihoitajaksi ja sinne myös pääsi.

Näin ne ajatukset muuttuu, ja näin ne lapset sen muuttavat. Mutta ainoastaan paremmaksi. Nyt nautitaan viimeisestä viikosta ennen uutta taivalta ja vietetään viikonloppuna pikkumurun synttäreitä!


Ihanaa alkanutta viikkoa ♥ Laura

5 kommenttia:

  1. Mulla on käynyt ihan samalla tavalla. Ei sitä peruskoulun jälkeen tiennyt miksi isona haluaa. Tosin en tiedä vieläkään ja ikääkin jo alkaa olemaan. 🙈

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh hyvä etten oo ainoa, mutta hei, eihän sitä tartte tietääkkään 😊

      Poista
  2. Minä kävin lukion ja opiskelin sairaanhoitajaksi. Nyt neljän lapsen jälkeen se ei tunnu enää omalta. Tällä hetkellä olen perhepäivähoitaja, enkä tiedä vieläkään mitä isona tekisin..
    Onnea opintoihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneks nykypäivänä ei oo pakko kituuttaa yhdellä ja samalla tutkinnolla vaan aina voi opiskella jotain uutta, kun vaan keksii mitä se olis ja elämäntilanne antaa myötä 😊 Kiitos!

      Poista
  3. Onnea opintoihin, ihan varmasti lähtee sujumaan hyvin ♥ Eikä sitä ikinä tiedä, vaikka mieli muuttuisi vuosien päästä ammatin suhteen, mutta jos nyt tuntuu oikealta niin you rock girl! :-)

    VastaaPoista

Jätä muisto vierailustasi ❤️