Aarrejahdissa

Me järjestettiin minimiehelle pieni aarrejahti näin halloweenin kunniaksi. Meillä ei olla vietetty halloweenia koskaan sen kummemmin, ainakaan omien muistikuvieni mukaan, mutta nyt ollaan haluttu mummin kanssa tehdä uusia perinteitä ja viettää pienimuotoisesti myös sitä halloweenia. Ja niin me tänäkin vuonna mentiin mummille laittamaan ruokaa ja leipomaan pientä hyvää, sekä muru pääsi aarrejahtiin!

Kuvia kännykkään, kännykästä paperille ja paperit piiloon. Ja niin muru lähti jahtiin. Aarre löytyisi kurpitsakulhosta, kunhan muru ensin löytäisi sen kurpitsakulhon, ja kyllähän hän löysikin.

Ja niin se jätkä löysi oitis aarteensa piilostaan, ihan ilman apuja. Piilot valittiin tietysti sen mukaan, että murun olis ne helppo hoksata, eli tuttuja juttuja mummin kodista. Aarrekulhosta löytyi muutama suklaakonvehti ja murulle niin rakas Rekku, joka valloitti samantien pienen pojan sydämen - Saako Rekku tulla omaan kotiin? hän kysyi pentua halaten. Tottakai saa.

Ensi vuonna keksitään uusi jahti ja uusi piilo kurpitsakorille, mutta siihen asti se saa odotella omassa piilossaan mummin kaapissa.

 ♥ Laura

Ensilumi

Me kurkittiin sälekaihtimien välistä kuinka ensilumi satoi tummaa pihaa vasten. Rakkaan minimiehen ensimmäinen ajatus tästä kuului näin: - Tuleeko joulupukki nyt?

Eihän se pukki ihan vielä tule, vaikka joululahjalista onkin kerrottu jo moneen kertaan. Kai meidän muru vaan olis jo ihan valmis joulun viettoon, mutta niin olis äitikin. Ollaan me piparitkin leivottu jo moneen kertaan, nytkin on itse leivottu piparkakkutaikina jääkaapissa odottamassa huomista, lahjoistakin suurin osa löytyy varastosta tai muista piilopaikoista. Mutta tämä lumi ei tullut jäädäkseen, eikä tullut vielä joulukaan.

Silti, vaikka talvi vasta näyttikin vain pienen muistutuksen olemassaolostaan, päästiin me heti nauttimaan siitä ja sen tuomasta ilosta. Kun seuraavana aamuna koko piha oli lumen peitossa ja lisää satoi koko päivän, puettiin me sopivat tamineet päälle, napattiin mummin stiga autotallista ja lähdettiin matkaan. 

Äiti veti kelkkaa ja poika piti hauskaa. Matkalla laskettiin kaikki mahdolliset mäet ja Vilmakin pääsi nauttimaan ensilumesta ilman hihnaa metsäpoluilla. Kotiin tultiin vauhdilla melkein kahden tunnin päästä, kun tämän äidin kengät sekä sukat lotisivat totaalisesti, kyllä menee ne jalkineet taatusti vaihtoon - mutta onneksi äitikin on esittänyt pukille yhden joululahjatoiveen, jonka myös tietää saavansa, liittyen juurikin uusiin talvikenkiin.. 

Kotipihalla muru taiteili vielä lumienkeleitä pihalle jonka jälkeen päästiin kotiin vaihtamaan kuivia sukkia jalkaan, ja vaihtaa saatiin molemmat. Tuo se lumi vaan niin joulufiiliksen, ja saa tuodakin, sehän on jo aivan kulman takana. Mutta josko vietetään ensin tulevaa halloweenia, meillä on ainakin jotain pientä kivaa tiedossa pienelle miehelle. Ja pienen ilo on myös meidän aikuisten ilo, eikös ♥

Siispä ihanaa viikonloppua ♥ Laura

Toscakakkua

Kun se isäntä kerran sitä toscakakkua kaipasi parisen viikkoa sitten, sai hän sitä nyt näin syysloman kunniaksi - vaikka iskällä itsellään ei lomaa olekkaan. Eli kakku oli taatusti ansaittua, ehkä menikin lohtuherkkuna?

Tänään siis alkoi syysloma, ei koulua eikä kerhoa, vain koko viikko ilman sen kummempia menoja tai aikatauluja. Kun sitä koulua nyt on ollut useamman viikon ja kerhot päälle, osaa sitä nauttia ihan eri tavalla täysin tyhjästä viikosta. Muru on jättänyt päiväunetkin nukkumatta, joka näkyykin positiivisesti illalla kun on aika painua yöunille. Pää tyynyyn ja muru on jo unilla, lähes tunnin aikaisemmin kuin mitä päiväunien kera.

Meillä on siis viikko edessä täynnä tyhjää, täynnä ihan mitä me vaan halutaan. Eli luultavasti vähän liikaa ryhmä hau-leikkejä, ainakin jos minimuru saa päättää. Toscakakkuakaan ei enää ole, se kun meni parempiin suihin jo viikonlopun aikana, kun me otettiin varaslähtö lomailuun. Mutta ehkä me selvitään, tai sitten me tehdään uusi kakku. 

 Toscakakku

2 munaa

1 1/2 dl sokeria

2 1/2 dl vehnäjauhoja

1 1/2 tl leivinjauhetta

1/2 dl maitoa

150 g voita sulatettuna

Kuorrutus

50 g voita

2 1/2 dl mantelilastuja

1 dl sokeria

1/2 dl kuohukermaa

1 rkl vehnäjauhoja

Voitele ja jauhota 22 cm irtopohjavuoka reunoilta ja laita pohjaan leivinpaperi.

Vaahdota huoneenlämpöiset munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi.

Lisää jauho-leivinjauheseos ja maito-voisulaseos kevyesti sekoittaen.

Kaada taikina vuokaan ja paista 175 asteessa noin 20-25 minuuttia.

Mittaa kuorrutusaineet kattilaan, sekoita.

Anna kiehua hiljalleen, kunnes seos sakenee hieman.

Levitä kuorrutus pohjalle ja paista vielä 200 asteessa noin 10 minuuttia, eli kunnes pinta on kauniin ruskea.

Meillä syötiin puolikas satsi pohjataikinaa pienemmässä vuoassa ja täyssatsi kuorrutetta päälle, toimii! Mukavaa lomaa kaikille lomalaisille ♥ 

♥ Laura

Miten kertoa kolmevuotiaalle Jumalasta?

Koska mulle usko on tärkeä asia, on mulle myös tärkeetä että siitä tulee osa myös meidän murun elämää. Koska usko tuo turvaa ja siihen voi tukeutua kun elämä tuntuu vähänkin raskaalta tai kun asiat painaa harteita liikaa kohti kylmää ja kovaa maata. Pieni tai suuri rukous saattaa helpottaa ja usko johonkin parempaan voi jo yksistään helpottaa raskasta taakkaa. Niin mä haluan myös mun lapseni uskovan, uskovan että joku varjelee ja pitää huolta, sekä kantaa läpi koko elämän. Ja nyt en tarkoita sitä äitiä tai isiä.

Mutta miten kertoa kolmevuotiaalle Jumalasta? En halua tuputtaa, en tunkea väkisin ajatuksia toiselle, vaan haluan että muru saa itse kokea uskovansa. Ja ensimmäinen askel uuteen maailmaan, Taivaan Isän syleilyyn oli taatusti seurakunnan kerho. Kerhossa lauletaan Jumalan kämmenellä, joka on jo jäänyt murun mieleen. Kerhossa rukoillaan ruokarukous ja Jumala on läsnä koko kerhotoiminnassa, niimpä se helpotti äidin työtä ensimmäisen askeleen kohdalla.

Heti seuraava askel sattui kuin tilauksesta, kun muru kysyi mikä koru äidin kaulassa oikein on. Se on risti. Entä mitä se tarkoittaa, hän kysyi seuraavaksi. No niinpä äiti yritti mahdollisimman helposti ja yksinkertaisesti selittää, se tarkoittaa sitä että äiti uskoo Jumalaan, ja Jumala asuu taivaassa pitäen meistä kaikista huolta. Me voidaan rukoilla ja pyytää apua jos meillä on hätä. Ja niin se pieni poika seuraavaksi sanoi tahtovansa samanlaisen.

Varmistin vielä, ymmärsikö kulta mitä se tarkoittaa jos kantaa ristiä kaulassaan ja niin hän sanoi tietävänsä. Sanoi haluavansa silti. No äiti lupasi ostaa, mutta vasta vähän myöhemmin kun kulta on valmis sitä kaulassaan kantamaan. Ei korut sovi vielä kolmevuotiaalle, mun mielestäni.

Mutta nykyään me lähetetään yhdessä pusuja taivaaseen Taivaan Isälle, niin me tehtiin pienenä myös meidän oman isin kanssa. Juuri muru huuteli perään että - Taivaan Isä! Anna mulle pusu! Ja äidistä se oli mielettömän suloista.

Usko on asia, josta voidaan kinastella hamaan loppuun asti, mutta mulle usko on toivoa, se on turvaa ja se kantaa läpi jokaisen surun ja vie onnellisuuteen. Ja omasta uskostani voin kiittää meidän isiä, meidän murun isoisää. Vaikka monesta ollaan erimieltä, löytyy edes yksi asia josta ollaan samaa mieltä, siis isille kiitos siitä.

Vielä huominen aikaa osallistua arvontaan, klikkaa TÄSTÄ! 

♥ Laura

Mokkapalat kääretortuksi

Me pidettiin tänään sellaista harvinaista kahdenkeskeistä aikaa miehen kanssa, tehtiin ruokaa ja pötköteltiin sängyssä ainakin kaksi tuntia. Ja kyllä voin vannoa ettei olla tehty sellaista sitten pikkumurun syntymän, eli kolmeen vuoteen.

Ruokaan kuului tietty myös jälkkäri, ja rakas toivoi toscakakkua, joka sitten vaihtuikin mokkapalakääretorttuun uuden makulehden inspiroimana. Tosin sehän leivottiin jo edellispäivänä, mutta jäi meille vielä vähän tällekin päivälle ja mummille ja vaarillekin vietäväksi.

Mutta mikä sen mukavampaa kuin köllötellä sängyssä keskellä päivää ilman mitään kiirettä mihinkään, ilman että kukaan roikkuu hihassa ja repii käsivarresta leikkimään. Ainakin näin kerran kolmessa vuodessa, suosittelen. Ja suosittelen myös kokeilemaan tätä uutta herkkua mokkapaloista, koska tää oli oikeasti tosi herkkua (ja makeaa!).

Mokkapalakääretorttu

Pohja

3 munaa huoneenlämpöisenä

1 1/2 dl sokeria

1 dl perunajauhoja

1 1/2 rkl kaakaojauhetta

2 tl leivinjauhetta

50 g voita sulatettuna

Täyte

100 g tummaa suklaata

1 dl vispikermaa

Kuorrutus

35 g voita

2 rkl kahvia tai vettä

3-4 dl tomusokeria

reilu rkl kaakaojauhettta

1 tl vaniljasokeria

Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri vaahdoksi.

Yhdistä kuivat aineet ja lisää jauhoseos siivilän läpi, sekoita varovasti.

Lisää vielä voisula.

Kaada taikina leivinpaperille uunipellille ja paista pohjaa 225 asteessa 5-7 minuuttia.

Ripottele puhtaalle leivinpaperille sokeria ja kumoa kypsä pohja sen päälle, irrota leivinpaperi ja kääri torttu löysälle rullalle jäähtymään.

Valmista täyte rouhimalla suklaa ja laita se kulhoon.

Kuumenna kerma kattilassa, mutta älä keitä. Kaada kerma suklaan päälle ja anna seoksen olla hetken aikaa, niin että suklaa sulaa. Sekoita tasaiseksi ja nosta jääkaappiin.

Vaahdota jäähtynyt täyte sähkövatkaimella ja levitä täyte pohjan päälle.

Rullaa kääretorttu leivinpaperin avulla kiinteäksi rullaksi ja nosta jääkaappiin tekeytymään ainakin tunniksi.

Valmista vielä kuorrute sulattamalla voi kattilassa, lisää muut aineet ja sekoita. Lisää tomusokeria sen mukaan, että saat täytteestä sopivan kiinteää levitettäväksi kääretortun päälle.

♥

Siis kääretorttu jääkaappiin odottamaan, lapset mummolaan ja kultamurun kaikkuun, mitä luksusta. Koska saadaan me vanhemmatkin nauttia myös niistä pienistä hetkistä ilman niitä maailman tärkeimpiä ja rakkaimpia pikkumuruja. Ja niin meidän kuuluukin.

♥ Laura

Muistakaa myös käydä osallistumassa arvontaan!

Blogi juhlii, nyt siis mukaan arvontaan!

Hip hei nyt on aika pienen arvonnan, onhan tätä blogia päivitetty jo kokonainen vuosi! Ensiaskeleet on otettu ja seuraavaksi on aika opetella pyöräilyn salat, mutta sitä ennen pikainen katsaus kuluneeseen vuoteen.

Parasta tässä kaikessa on ehdottomasti kaikki muistot, jotka on ikuistettu kuviin ja teksteihin. Muistot meidän arjen kulusta, syntymäpäivistä ja kaikista tärkeistä elämän hetkistä. Sekä myös niistä vähemmänkin tärkeistä. Ja ennen kaikkea nämä on kaikki meitä varten, koska välillä on kiva syventyä ja kurkistaa meidän yhteisiä hetkiä ja palasia elämän polulta - vaikka kyse onkin ainoastaan yhdestä vuodesta, vielä.

Mutta yhteen vuoteenkin mahtuu niin paljon, mahtuu tunteita laidasta laitaan, itkua ja naurua, mielettömästi rakkautta ja sitä kaikkein tavallisinta arkielämää. Meidän kulunut vuosi on pitänyt sisällään yhtä jos toista..

Ensin mietittiin minkälainen on meidän kaksivuotias, seuraavana juhlittiinkin jo isänpäivää ja kurkistettiin meidän vauvakuumeilun saloihin, jota ollaankin kannettu koko vuosi mukanamme blogissa silloin tällöin. Niin tuli joulu, tuli isin kolmekymppiset ja tuli ulkomaan matka Espanjan aurinkoon. Kaksi ja puolivuotias oppi täysin kuivaksi ja siirtyi pääosin omaan huoneeseen nukkumaan (vaikka toki aina välillä nukutaan enemmän tai vähemmän äidin ja iskän välissä ♥). Siitä seurasi kevät ja pääsiäinen, pääsykokeet ja äitienpäivä.

Kesä toi lisää pettymyksiä lapsentekopuuhissa mutta koulupaikka näytti peukkua, siis ristiriitaisissa tunnelmissa painettiin kohti syksyä ja uusia yrityksiä - mutta ennen sitä käytiin unohtumattomalla reissulla Tanskan Legolandiassa mikä jäi varmasti koko vuoden yhdeksi mieleenpainuvimmaksi muistoksi. Koska voi sitä onnellisuutta pienessä pojassa kaiken sen hienouden keskellä. Koettiin myös iki-ihanat muumit ja kohdattiin syksyn tuoma uusi arki koulussa ja kerhossa. Eikä saa unohtaa äidin rakkaan 3-vuotis syntymäpäiviä ja kuinka siinä samalla paukahti äidin omassa mittarissa täyteen se kakskytäviis eli neljännesvuosisata, huh ja hei.

Mutta nyt ollaan tässä. Lokakuu ja matka jatkuu eteenpäin. Ja näin ollen halusin järjestää jotain pientä kuluneen vuoden kunniaksi, ja koska kaikki pieni kiva on aina tervetullutta päätin järjestää pienen arvonnan. Koska arvonnat on aina kivoja, ja kun sitä nyt ollaan sellaisia käsityöihmisiä on palkintona jotain pientä ja itse tehtyä. Muru kun innostui leikkiruokaleikeistä ja äiti innostui siinä samalla niiden virkkaamisesta. Niinpä päätin virkata yhden ylimääräisen mehevän ja maittavan hampurilaisen - jonka siis arvon kaikkien kommentoijien kesken.

Kommentoi siis alle kenelle tämän pehmeän hampurilaisen antaisit - näin olet mukana arvonnassa ja muistathan jättää myös sähköpostiosoitteen, jotta saan ilmoitettua voittajalle. Aikaa on viikon verran, eli ensi viikon perjantaihin asti, jonka jälkeen ilmoitan arvonnan voittajan. Siispä kommenttia kehiin ja mukaan arvontaan!

♥ Laura

Muista seurata meitä myös facebookissa ja instagramissa

Kokeilussa NutriJunior + pannariohje

 Meidän perhe on oikea maidon suurkuluttaja vaikkei meitä ole kuin se kolme. Sitä saa kantaa kaupasta jatkuvasti, eikä ihme, iskä kun voi juoda litran yhden ruokailun aikana. Niinpä oltiin onnekkaita, kun päästiin mukaan Kaksplussan ja NutriJuniorin testiryhmään! *Tuotteet saatu blogin kautta yritykseltä Nutricia ja taatusti tuli oikeaan osoitteeseen.

Kyseessähän on pienille lapsille suunnattuja tuotteita, joista me päästiin kokeilemaan NutriJuniorin maitojuomaa ja maitojuoma jauhetta 1-3 vuotiaille lapsille. Koska meidän kolme vee on mielettömän tarkka just nyt kaikista mauista, jos johonkin ollaan totuttu huomaa hän pienenkin eroavaisuuden - siispä pyörittelin mielessäni heti paketin saapuessa erilaisia kokeiluvaihtoehtoja mitä kivaa näistä tuotteista voisi meidän kotona laittaa. Ja äkkiäkös sitä välähti.

Nimittäin seuraavana päivänä täytettiin kerroskattila ja riisipuuro pääsi porisemaan, vaan tällä kertaa punaisen maidon sijaan kunnia tehtävään pääsi NutriJuniorin maitojuoma. Kyseinen tuote on siis suunniteltu täysin pienille lapsille ja tämä kyseinen maitojuoma sisältää patentoitua oligosakkaridiseosta (imeytymättömiä hiilihydraatteja, jotka toimivat suolistobakteerien ravintona), rautaa, sekä kalsiumia ja D-vitamiinia.

Niin puuro porisi ja pääsi iltapalapöytään mustikkamehukeiton kera - osui ja upposi! Meidän pikkujätkä pisti masuunsa koko kulhollisen hyvillä mielin, ja maistui se aamupalalla iskällekin, ei pienet vitamiini- ja kalsiumlisät meitä aikuisiakaan haittaa, päinvastoin.

Mutta entäpä se maitojuoma jauhe? Kyseessä on ihan vastaava tuote, mutta jauheen muodossa. Keitettyä vettä ja jauhetta sekaan, helppoa! Tuote sisältää samat herkut kuin maitojuomakin, ja kaikkihan sen tietää, rauta edistää lasten normaalia kognitiivista kehitystä, kun taas kalsium ja D-vitamiinit ovat välttämättömiä lasten luuston normaalille kasvulle ja kehitykselle -ja näin lukee paketin kyljessäkin. Siispä suosittelen ehdottomasti NutriJuniorin tuotteita, jos ei maistu maitolasissa niin viimeistään pannarissa! Näin ainakin meillä.

Niin sitä laitettiin viikonlopun kunniaksi sunnuntai-iltana pannari uuniin, maito korvattiin maitojuoma jauheella ja näin saatiin aina vain parempaa pannaria. Näitä tärkeitä lisäravinteita voi tarjota pienten herkkujenkin muodossa, ja eihän pannari edes mitään suurinta epäterveellistä herkkua ole vaikka herkkua onkin! Suosittelen lämpimästi kokeilemaan, meillä tehdään vielä monen monta pannaria ja lettutaikinaan NutriJuniorista - muistaen myös ne tärkeät lisät meidän pienen pojan kasvua tukien.

Parempaa pannaria NutriJuniorista

3,6 dl keitettyä vettä

12 mittalusikallista maitojuoma jauhetta

ripaus suolaa

1 kananmuna

1 1/2 tl sokeria

2 dl vehnäjauhoja

1/2 tl leivinjauhetta

1/2 tl kardemummaa

1/2 tl vaniljasokeria

loraus voisulaa

muutama nokare voita uunivuokaan

Valmista ensin maitojuoma. Keitä vesi ja jäähdytä se noin 40-asteiseksi. Annostele jauhe veteen ja sekoita, kunnes jauhe on kokonaan liuennut veteen. 

Kaada puolet maitojuomasta kulhoon ja sekoita siihen jauhot. 

Lisää loppu maitojuoma taikinaan ja sekoita hyvin.

Sekoita mukaan muna ja kaikki loput ainekset. 

Anna turvota puolisen tuntia.

Lämmitä uuni 200 asteeseen ja lusikoi 20 x 25 cm uunivuokaan muutama nokare voita.

Laita uunivuoka ihan hetkeksi uuniin, jotta voi sulaa.

Ota vuoka uunista ja levitä voi tasaisesti vuoan pohjalle.

Kaada taikina vuokaan ja paista uunin keskitasolla noin 25-35 minuuttia. 

Nauti! 

Kiitos Kaksplussalle ja Nutricialle ♥ Laura

Voit seurata meitä myös instagramissa ja facebookissa

Lokakuun omenasarvet

Lokakuu iski ja talvi lähenee. Syyskuu on jo kaukana kaukaisuudessa kaikkine muistoineen. Niin me vietettiin syntymäpäiviä, opeteltiin uutta arkea koulun penkillä ja kerhomaailmassa. Isi kävi työn puolesta jälleen koulutuksessa ja saatiin uusia pettymyksiä vauvan yrityspuuhissa. Paljon uutta, paljon ihanaa ja paljon surua. Mutta nyt uusin mielin kohti uusia aamuja ja kohti uusia yrityksiä, kohti lokakuuta.

Jos pimenevät illat ja kylmenevä ilma masentavat, apua löytyy aina. Tällä kertaa mehukkaiden ja juuri sopivasti makeiden omenasarvien muodossa, koska omenat vaan on just nyt ja herkut toimii aina. Ja jos omenat ei maistu, ei huolta, koska ne voi korvata millä tahansa muulla!

Omenasarvet 12 kpl

Taikina

reilu 2 dl vehnäjauhoja

1/5 dl tomusokeria

1/2 tl leivinjauhetta

125 g voita

125 g maitorahkaa

Täyte

2 omenaa

lusikallinen sokeria

reilusti kanelia

1/2 tl kardemummaa

1/2 tl jauhettua neilikkaa

Nypi taikinan ainekset rahkaa lukuunottamatta yhteen.

Lisää rahka ja sekoita nopeasti tasaiseksi.

Kääri taikina kelmuun muutamaksi tunniksi tai yön yli.

Kauli taikina jauhojen avulla ympyräksi ja leikkaa 12 sektoriksi.

Kuori ja kuutioi omenat pieneksi, sekoita kulhossa mausteiden kanssa sekaisin.

Levitä omenaseosta jokaisen taikinakolmien leveämpään päähän ja kääri rullalle croissantin tapaan. Voitele omenasarvet kananmunalla.

Paista uunin keskitasolla 225 asteessa reilu 10 minuuttia, tai kunnes sarvet saavat kauniin värin.

Puuteroi omenasarvet tomusokerilla tai ripottele tomusokeria pinnalle. Tarjoile vastapaistettuina.

♥ Laura

Meitä voit seurata myös instagramissa ja facebookissa