torstai 16. marraskuuta 2017

Äidin ja isin painajainen

Ihana aamupäivä vaihtui itkun täytteiseen iltaan viime viikon keskiviikkona, kun äidin ja isin painajainen kävi toteen. Murulle sattui jotain. Oli jälleen kouluilta ja istuin kuuntelemassa teoriaa hygieniapassia varten kun puhelimeen kilahti viesti äidiltäni, joka oli meillä vahtimassa murua. - Voitko soittaa?

Kun sitten soitin, kuului taustalta hysteerinen itku, itku jonka kaltaista en ole aikaisemmin pojaltani kuullut, ja mummi selittää kuinka muru kaatui muovisen pyykkikorin kanssa, käteen sattui eikä kipu lopu ja hän haluaa äidin. Selvä, kamat laukkuun, takki kainaloon ja lujaa vauhtia kotiin. Kyllä siinä syke nousi ja äidin kädet tärisi, itkukaan ei tainnut olla kaukana. Kun omalla lapsella on hätä, on hätä myös äidillä.

Muru löytyi meidän sängystä itkuisena, mummi silitti käsivartta, joka oli paisunut silmissä, eikä kipukaan ollut hellittänyt. Soitettiin vaarille, jonka kanssa lähdettiin päivystykseen, isi matkusti samaan aikaan linja-autolla kohti Helsinkiä koulutukseen, ja kaikilla oli hätä.

Kaikki peukut ja kehut meidän sairaalalle, me päästiin nopsaan asiasta toiseen ja muru sai kilulääkettä, palkkioksi pehmonallen, joka nimettiin Joulu-Tero-nalleksi, jonka jälkeen lääkäri tuli kokeilemaan kättä. Itkuhan siinä tuli, mutta äidin silitykset auttoi ja päästiin pian kuvantamiseen. Tulos jäi hieman epäselvä, mutta murtumaa löytyi ja kipsi asetettiin pienen pojan käteen.


Nyt ollaan sitten eletty viikon päivät käsi paketissa, maanantaina käytiin uudessa kuvassa varmistamassa asentoa ja tuomiona kipsi neljä viikkoa kädessä, eikä sitä saisi käyttää lainkaan. Muru on silti iloinen, se sama äidin ja isin hauskuuttaja, vaikka välillä turhautunut kun kaikki ei suju yhtä hyvin ja käsi kutiaa niin vietävästi. Joka päivä hän kysyy, koska käsi menee pois? Eli toisin sanoen koska kipsi lähtee ja saa taas riehua normaalisti.

Mutta onhan se hurjaa, se itku ja käsin kosketeltava kipu omalla lapsella, se on taatusti jokaisen äidin ja isin painajainen. Oli se ainakin meidän.


2 kommenttia:

  1. Voih! Pikaista paranemista sinne! En olisi uskonut että kotona voi vain kaatumisesta käsi murtua, mutta nähtävästi sitä voi :( nyt vaan jaksuhaleja sinne! Varmasti todella rankkaa kun niin pienellä kipsi.. :( lapsella että vanhemmilla..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ei sitä osaa ajatellakkaan kuinka pienestä ne pienet saa itsensä telottua 😢 mutta päivä kerrallaan ja kutinat myös 😊

      Poista

Jätä muisto vierailustasi ❤️