perjantai 29. joulukuuta 2017

Meidän joulu

Se hössöttäminen alkaa jo melkein puoli vuotta ennen joulua ja niin se aatto tulee ja menee aivan yhtä nopeaan. Ja niin se meni taas. Mutta palataan siihen vielä kerran ennen kuin siirrytään uuteen vuoteen ja uusiin ajatuksiin.

Meidän jouluun kuului se perinteinen ja aina yhtä herkullinen aamupuuro, se edellisiltana keitetty riisipuuro. Puuro joka nautittiin mustikkakeiton ja kanelin kera, meille pienemmille mustikkaa ja isommalle sitä perinteistä kanelia. Ja niin se päivä jatkui, lähdettiin isomummille glögille ja takaisin kotiin kinkun paistoon.

Meillä kun paistettiin vain kilon kinkku, iskä siitä oli aluksi hieman huolissaan että riittääkö, mutta niin vaan sitä kinkkua on vieläkin lähes puolet jäljellä jääkaapissa, joka päätyy huomenna pitsan päälle. Ehti siis hyvin paistua vielä puolen päivän jälkeenkin joulupöytään. Niin sitä saapuivat mummi ja enotkin, ja miehet pääsivät joulutunnelmiin olohuoneessa, kun me emännät laitettiin keittiöhommia saunan lämmetessä.


Käytiin perinteisessä joulusaunassa, jonka jälkeen päästiin pikkuhiljaa joulupöytään. Ai että, se mahtaa olla  meille aikuisille se koko päivän kohokohta. Pöytä täynnä kaikkea niin herkullista, oli kinkkua ja kalkkunaa, uunikalaa ja erilaisia salaatteja. Rosollia ja juustoja, unohtamatta niitä iki-ihania joululaatikoita ja mummin tekemää leipää. Kyllä meinas taas masu revetä, mutta selvittiin siitäkin. Jälkkäriksi tein puolukkajäädykkeen, jolla sainkin lopullisen ähkyn aikaan, mutta onneksi joulu on vain kerran vuodessa ja meillä on taas vuosi aikaa valmistautua.

Ruoat jääkaappiin ja astiat pesuun, siitä päästiinkin odottamaan pukin tuloa, voi hitsi vie miten pienelle se voikaan olla niin jänskää! Iskä lähti maitokaupoille juuri ennen kuin pukki koputti oveen, pikkumies sekosi ja lähti juosten toiseen huoneeseen, mutta malttoi palata olohuoneeseen seuraamaan joulupukin liikkeitä.

Niin se pukki pääsi lahjojen jakoon, kun ei se muru uskaltanutkaan laulaa ja mennä pukin syliin (joka tosin oli jo tiedossakin) ja kyllä niitä lahjoja sitten riitti. Vaari kysyi laskiko kukaan, mutta ei me tajuttu laskea kuinka monta pakettia pikkumies loppujen lopuksi saikaan. Pukkikin lähti muutaman paketin jälkeen jatkamaan matkaa, jolloin iskäkin pääsi takaisin kaupoilta lahjojen pariin. Mutta on se uskomaton ero 2-vuotiaasta 3-vuotiaaseen, kyllä jo 2-vuotias iloitsee saamistaan lahjoista, mutta 3-vuotias vasta riemuitseekin. Se ilo ja riemu paistoi jokaisen lahjan kohdalla pienen pojan kasvoilta. Ja kyllä se suurin paketti vain vei voiton, se suurin paketti, joka sisälti sen kaikkein suurimman toiveen - Ryhmä Hau rekan. Suu ammollaan ja onnesta soikeana poika kertoi niin että kaikki varmasti ymmärsivät mitä hän sai. Ryhmä Hau rekan.


On ne lahjat vaan lapsille se koko aaton kohokohta ja ne leikit sen jälkeen. Pienen työn ja suostuttelun takana saatiin kuin saatiinkin pieni mies iltamyöhään unten maille, eikä se unikaan malttanut tulla alkuun ollenkaan. Kunnes se vei mukanaan ja me muut jatkettiin iltaa vielä yhdessä pelailun merkeissä, kunnes uni voitti meidät muutkin. 

Mutta niin se joulu taas tuli ja niin se myös meni. Leluilla on leikitty päivittäin ja niin ne on nytkin levällään pitkin olohuoneen lattiaa ja osa pojan omassa huoneessa. Mutta olkoon, mitä se haittaa. Me lomaillaan ja leikitään, ja väistellään iltaisin leluja lattialla. Seuraavaksi siirrytään uuteen vuoteen ja isin tuleviin syntymäpäiviin. 

 Siis hyvää uutta vuotta ♥ Laura

perjantai 22. joulukuuta 2017

Mitä toivoo 3-vuotias?

Mitä toivoo 3-vuotias joulupukilta? Ainakin meidän kolmevuotiaalla on aikamoinen lista toiveita, nykyään tuntuu että hän toivoo ihan kaikkea mitä vastaan tulee, vaikka silti on ne samat ykköstoiveet eli ne kaikkein tärkeimmät ja aivan oikeat toiveet.

Se ensimmäinen ja kaikkein suurin toive, jota muru on toivonut jo heti syksystä lähtien on se Ryhmä Hau - rekka. Siitä saatiin kuulla koko syksy, aivan joka päivä. Kyllä se onneksi vähän laantui, ettei sitä tarvinnut enää toistaa aivan joka päivä uudelleen, vaikka suurimpana toiveena se on silti pysynyt. Mutta onneksi me ollaan isin kanssa autettu pukkia ja varastosta saattaakin löytyä koko tämän joulun isoimmasta paketista juurikin tämä pienen pojan suurin toive.
Mutta lista jatkuu Ryhmä Hau tunnelmissa, seuraavaksi suurin toive onkin Ryhmä Hau lenturi, mutta hei, kyllähän senkin pukki on jo tuonut meidän varastoon lahjasäkkiin, että varmasti riittää meidänkin pikkujätkälle.. Muru toivoo myös pikku lego paloautoa, jossa on niin suuret tikkaat, ainakin kolmevuotiaan mielestä. Brion poliisiasema poliisiautoineen pääsi myös listan kärkipäähän, ja näin ollen kaikki nämä neljä suurinta lahjatoivetta on jo hankittu aikaa sitten ja paketoitukin myös.

Ollaan me kovasti kerrottu, ettei se pukki sitten ihan kaikkea voi tuoda, on niin paljon muitakin pieniä lapsia jotka tarvitsee niitä pukin paketteja ihan yhtälailla kuin meidänkin pienokainen. Sitten on vielä ne isovanhempien, kummien ja enojen paketit, jotka saattavat pitää sisällään vielä lisää niitä mieluisia toiveita. Eiköhän meillä nähdä aattona ihan tosi tyytyväinen ja onnellinen kolmevuotias poika ♥ ja siinä samalla onnelliset äiti ja isi.


Enää kaksi yötä jouluun, taitaa ne pienet olla jo aika täpinöissään..  ♥

tiistai 19. joulukuuta 2017

Jouluperinteet lapsuudesta

Uskoisin, että kaikilla joulua viettävillä on jouluna ne omat perinteet mukana, jotka tekevät päivästä joulun. Ja niin on meilläkin.

Meidän jouluperinteet tulee sieltä omasta lapsuudesta, ja kun kaksi muuttui yhdeksi piti perinteet yhdistää ja näin syntyi meidän perheen uudet jouluperinteet. Siinä missä me käytiin pienenä vasta päivällä joulusaunassa, on se isäntä ehtinyt saunoa jo aamuvarhain. Ja kun me ollaan vietetty kiireetöntä jouluaattoa olohuoneen sohvalla joulupiirrettyjen ja isoveljien kanssa, on isäntä perheineen ehtinyt kiertää isomummin lounaspöydän, joulurauhan julistuksen ja hautausmaan kautta takaisin kotiin. Näitä ollaan sitten opeteltu yhdistelemään meille kaikille sopivaksi tehden uuden joulun.

Meillä ei jouluna laiteta herätyskelloa soimaan, (vaikka pieni muru pitääkin siitä huolen, ettei kukaan nuku aamuisin pitkään) ja mikä on mulle täysin ehdoton, on se jouluaattoaamun riisipuuro, joka on edellisiltana keitetty kerroskattilassa kaikessa rauhassa. Ja niin me syödään joka joulu aamupalaksi riisipuuroa, isi ottaa kanelia ja äiti tarvitsee sen mustikkamehukeiton joka juurtaa sieltä lapsuudesta asti.

Ne kiireettömät ja lasten mielestä jopa tylsät hetket jouluna ollaan vaihdettu isomummilla vierailuun, mutta onhan se ihanaa kun isomummi vielä jaksaa vieraita pitkästä iästään huolimatta. Isomummilta kotiin ja siitä alkaa kiireetön jouluaatto - paitsi mitä keittiöön ja talon emäntään tulee, taitaa se tasainen kiirus riittää aina sinne ruokailun loppuun asti. 

Jouluun kuuluu se perinteinen jouluruoka, molemmilta on tullut niitä omia tärkeitä pöydän antimia meidän yhteiseen joulupöytään ja mikä on äidille tärkeää, kuuluu pöytään se jouluinen tunnelma kattauksineen ja jouluvaloineen. Kun oma äiti kattasi ne hienommat lasit ja sammutti kattovalon korvaten sen jouluisilla tunnelmavaloilla, kuuluu se myös meidän joulupöytään - koska se vain kuuluu.

Yhtä mieltä ollaan oltu siitä, että pukki vierailee sitten ruuan jälkeen. Sitä muistaa ne lapsuuden joulut, kun odotti josko se äiti jo saisi mummin kanssa korjattua keittiön ja pukki pääsisi lahjoineen vierailulle, koska onhan lapsille ne lahjat tärkeitä, niitä odotetaan siitä asti kun ensimmäistä kertaa joku mainitsee joulun. Ja myönnettäköön, tulee sitä hetkeä odotettua vieläkin, ei niiden omien lahjojen takia, vaan kaikkien muiden. Kun joku rakas avaa lahjansa ja kasvoilta välittyy aito kiitollisuus tai lapsen kasvoilla aito onnellisuus.

Aattoiltaan on meillä aina kuulunut myös ne jouluherkut, itse leivotut piparit ja joulutortut, suklaakonvehdit joista taisteltiin aina muiden kanssa, kuinka pienet sormet nappasivat vikkelään omat suosikkinsa ennen kuin muut ehti ensin. Ja se glögi. Kuuma punainen glögi niistä mummin glögilaseista, se vaan kuuluu jokaiseen jouluun. Eikä saa unohtaa sitä kaikkein tärkeintä, sitä jouluperinnettä, joka juurtaa kaikkein pisimmälle ja kuljettaa joulusta toiseen - nimittäin meidän perhe. Perhe on se tärkein jouluperinne, se jota haluan vaalia ja opettaa omillekin lapsille. Joulu on perheen aikaa. Ja niin se on tänäkin vuonna.


Enää viisi yötä jouluun..

lauantai 16. joulukuuta 2017

Maapähkinäsuklaakakku joulupöytään tai lahjaksi

Meillä oli viimeinen kouluilta keskiviikkona ja vietettiin siinä samalla pikkujoulua glögin ja herkkujen kera. Jokainen tuo jotain - ajatuksella pöytä oli täpötäynnä kaiken maailman herkkuja karkeista kekseihin ja joulutorttuihin. Sekä leipomani maapähkinäsuklaakakku. Koska paras mahdollinen tekosyy lämmittää uunia on joka kerta käytettävä.

Niin me pienen apurin kanssa leivottiin maapähkinäinen suklaakakku koulun pikkujoulupöytään, koska tämä äiti saa nykyään keittiössä joka kerta apua. Pieni metrin mittainen pellavapää hakee itse tuolin ja kiipeää äidin viereen kysyen miten voi auttaa. Ja niin me leivotaan yhdessä. Ja laitetaan ruokaa yhdessä. Rakas.

Vaikka tämä kakku tulikin aivan kädenkäänteessä, ei tarvittu vatkainta vaikka itse sekoitinkin kaikki vatkaimella, heh. Koko kakun idea on maapähkinävoisydän, joka kulkee koko kakun sisällä. Ja tämä kakku maistui, maistui koulussa ja loppu maistui myös kotona. Paitsi minulle. Koska maapähkinävoi. Ei kiitos.

Kakku sopii joulupöytään kinkun jälkkäriksi jos masut enää antaa tilaa, tai vaikka joululahjaksi. Koska herkut toimii aina ja kyllä meiltäkin lähtee tänäkin jouluna herkullinen kakku isomummille vietäväksi. Tässä siis yksi hyvä vaihtoehto, jos vain maapähkinä maistuu!


Maapähkinäsuklaakakku

 Suklaakakku
2 dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
3/4 dl kaakaojauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 tl ruokasoodaa
100 g sulatettua voita
200 g kermaviiliä
1 dl maitoa
1 kananmuna

Täyte
1 dl maapähkinävoita
2 rkl tomusokeria
2 rkl sulatettua voita

Vuokaan voita ja kaakaojauhetta

Kuumenna uuni 175 asteeseen ja voitele ja jauhota kaakaojauheetta kakkuvuoka.
Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään.
Sekoita toisessa kulhossa voi, kermaviili, maito ja kananmuna.
Lisää kuivat aineet taikinaan siivilän läpi sekoittaen vain sen verran, että taikina on tasaista.
Kaada hieman yli puolet taikinasta vuokaan.
Sekoita kaikki täytteen ainekset keskenään.
Levitä täyte vuokaan taikinan päälle ja kaada loppu kakkutaikina täytteen päälle.
Paista kakkua uunin alatasolla 45-50 minuuttia, kunnes testitikkuun tarttuu enää muutamia meheviä murusia.
Anna jäähtyä hetki ennen kumoamista.
Voit koristella kakun sulaalla suklaalla ja pähkinöillä, tai ihan vain tomusokerilla. 
Voit myös valmistaa kakun ilman maapähkinäsydäntä, jos maapähkinävoi ei maistu! 

  ♥ Ihanaa viikonloppua

tiistai 12. joulukuuta 2017

Ei enää kipsiä

Sitä odotettiin, voi miten sitä odotettiin. Sitä odotettiin siitä päivästä lähtien, kun se laitettiin. Mutta niin se päivä koitti ja lääkäri leikkasi kipsin pois.

Se oli perjantaiaamu, iskä oli Helsingissä koulutusmerkeissä ja me suunnattiin pikkumurun kanssa jälleen keskussairaalaan - mutta tällä kertaa hyvillä mielin, koska nyt oli aika sanoa kipsille hyvästit. Ja niin me sanottiin. Lääkäri otti isot sakset käteen ja kipsin alta paljastui niin pieni ja raasu pienen ihmisen käsivarsi. Murua vähän itketti, käsi piti saada heti piiloon, vaikkei siinä mitään ihmeellistä edes ollut. Vähän punertavaa kuivaa ihoa korkeintaan, jos sitäkään.

Äkkiä pesulle ja paita päälle, äidin syliin ja kuvantamiseen. Itkuhan sielläkin tuli, onneksi mummi tuli apujoukoksi mukaan ja saatiin palkkioksi niin hienoja autot-tarroja oikein kimalteiden kera. Ja takaisin lääkärin vastaanotolle kuulemaan tuomio kuvasta.

Näillä näkymin näyttäisi olevan ok, mutta varoen täytyy jatkaa arkea, ei kaatuilla päälle vaikka hetihän se muru kotona kaatui. Ja kahden kuukauden päästä uuteen kuvaan varmistamaan tilanne, tiedä sitten miksi. Koko sen perjantain muru varoi kättä, piti sitä visusti paikallaan tarraten paitaansa kiinni. Äiti kehotti leikkimään molemmilla käsillä, vaan ei se muru millään meinannut. Mutta seuraavana aamuna koko juttu oli jo unohdettu ja käsi oli käytössä normaalisti.

Nyt ollaan eletty ilman kipsiä muutamia päiviä ja voi miten ihanaa! Saadaan elää normaalia elämää, jokainen vaate menee päälle heittämällä, lähes jokainen pikasuihku muovipussi kädessä on vaihdettu ammeeseen ja vesileikkeihin. Kaikki on tavallista, sitä ihan parasta tavallista lapsen elämää. Nyt eletään varoen, mutta normaalisti. Ei enää kipsiä meille, kiitos! Ja kiitos tästä terveestä pienestä kädestä. 


lauantai 9. joulukuuta 2017

JOULUPUU

Joulupuu -lahjakeräys, mikä ihana tapa antaa jollekin jotain, joka ei sitä muuten ehkä saisi lainkaan. Niin mekin vietiin eilen pikkumurun kanssa paketti joulupuun alle laatikkoon, joulupukin avuksi. Muru oli kyllä vähän huolissaan, saahan hänkin punaisen paketin? Mutta niin äiti sitten selitti, että taatusti hänkin saa, mutta näin saa joku muukin pieni poika, joka ei ehkä muuten saisi. Autetaan vähän joulupukkia, jookos?

Yksi lahja vähemmän omasta joulusäkistä, tai miksei kaksi. Niin joku pieni jossain täällä ihan meidän lähellä omien silmiemme alla voi myös saada yhden punaisen paketin jouluaattona, josta riemastuu enemmän kuin arvata saatamme. Tai näin uskon. Ja se paketti saattaa olla sen pienokaisen ainoa tänä jouluna. Kyllä se omaa sydäntä lämmitti jättää se paketti sinne joulupuun alle tietäen sen ilahduttavan pian yhtä 3-vuotiasta poikaa jossain päin Suomea.

Siis lyhyestä virsi kaunis ja äkkiä mukaan keräykseen, koska vielä ehtii. Annetaan niille, jotka ei muuten saisi. Koska jokainen lapsi ansaitsee joululahjan, aivan taatusti.


Ihanaa joulun odotusta ja muistakaa muita, koska me ollaan kaikki tärkeitä. Jokaista pienokaista myöten. ♥

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Kohti joulua - Piparkakkuiset pikkujoulut

Kohti joulua on Kaksplussan blogiverkoston oma joulukalenteri, joka vie sinut lähemmäs joulumieltä. Jokaisella meistä on oma aiheemme, jokaiselle päivälle aina jouluaattoon asti. Laita siis tonttulakki päähän, ota kuppi sitä iki-ihanaa höyryävää glögiä ja inspiroidu siitä miten valmistella joulua yhdessä lasten kanssa tai löydä ideoita omaperäisiin itsetehtyihin lahjoihin ja koristeisiin. Testaa jouluherkkuja maistuvilla resepteillä ja bongaa myös vinkit onnistuneisiin joulukorttikuviin!

Kolmannen luukun takaa löytyy resepti parhaisiin piparkakkuihin ja meidän pikkujoulu, jota vietetään joka vuosi ensimmäisenä adventtisunnuntaina. Pikkujoulu vie meidät mukaan joulutunnelmaan, ja saadaan harjoitella pienimuotoisesti tulevaa joulua pienen lahjan ja jouluisten herkkujen kera, kun tonttu on käynyt yön aikana ja piparitaikina on itse leivottu odottamaan pieniä leipojia.


Niin me tänä aamuna herättiin pikkujouluun, vaikka ulkoilma näytti ankeaa harmaata syyssäätä, löytyi meiltä paljon pikkujouluista mieltä. Sillä pikkujouluhan tarkoittaa meidän perheessä pienen pientä pakettia, jonka tonttu on yön aikana jättänyt sängyn vierelle, malttaa pieni näin paremmin joulun odotusta. Jos malttaa. Meidän minimurulla kun on vähän turhankin pitkä joululahjalista, oli sieltä tontun sitten helppo valita pieni lahjatoive pikkujoulupakettiin. Ja niin se murunen aamulla herätessään löysi tontun tuoman jouluisen paketin sängyn viereltä. Mutta oli se tonttu muistanut sitä isompaakin murusta, ja niin löytyi isinkin puolelta pieni jouluinen paketti. (Tai olisi löytynyt, ellei hän olisi saanut sitä jo eilen illalla..)

Niin ensimmäinen adventtisunnuntai kului pikkujoulua viettäen ja mummilla pientä jouluruokaa syöden. Mutta jos joku kuuluu pikkujouluun, kuuluu siihen ne itse leivotut joulupiparit! Ja niin me pistettiin pienet kätösemme taikinaan ja ruvettiin kaulimaan. Taikinan tein itse jo parisen viikkoa sitten pakkaseen odottamaan, ei tarvinnut siitä enää murehtia. Vaikka eihän se leipominen koskaan mitään murehtimista olekkaan. Ja koristelukarkitkin löytyi kaapista, kun niitä alelaareista on hamstrattu aina hyvän sauman satuttua. Siis kaikki eväät täydellisen pikkujoulun viettoon löytyi jo oman kodin perukoilta ja tietysti mummin ruokapöydästä.

Näin illalla saatiin nauttia piparin tuoksuisesta kodista, herkutella namien peittämillä pipareilla ja olla vaan yhdessä, joka mahtoi olla kaiken kohokohta. Koska perhe, se on tärkein. Piparit tulee vasta sen jälkeen.


Ihanaa pikkujoulua ja tässä parhaat piparkakut jokaisen joulun odotukseen ♥

Parhaat piparkakut 1,5 kg

2 dl tummaa siirappia
2 dl sokeria
1 rkl kanelia
1 rkl neilikkaa
1 rkl inkivääriä
1 rkl kardemummaa
250 g voita
2 kananmunaa
noin 9 dl vehnäjauhoja
2 tl ruokasoodaa
1/2 tl suolaa

Mittaa kattilaan tumma siirappi, sokeri ja mausteet ja kuumenna keskilämmöllä, kunnes seos kiehahtaa.
Lisää paloiteltu voi ja sekoita tasaiseksi, kaada suureen kulhoon ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi.
Lisää munat taikinaan yksitellen hyvin sekoittaen.
Sekoita loput kuivat aineet keskenään ja lisää jauhoseos taikinaan sekoittaen vain sen verran, että taikina on tasaista.
Peitä kulho kelmulla ja siirrä taikina jääkaappiin tekeytymään yön yli.

Ota taikina ajoissa huoneenlämpöön ennen leipomista.
Kuumenna uuni 175-asteiseksi, leivo pipareita ja paista ne uunin keskitasolla 8-10 minuuttia.
Koristele piparit halutessasi kuorrutteella ja erilaisilla namuilla ja mikä tärkein, herkuttele!


Pipareiden seuraksi joulun odotukseen voit tehdä ihania joulukuusikoristeita, jotka löytyy eilisestä joulukalenteriluukusta Unelmalandian blogista ja huomenna Pandamaman blogissa pääset kurkistamaan joulukoristeluun ikkunoihin lasten kanssa! Pysy siis matkassa mukana ja muista kurkistaa kalenterin jokaiseen luukkuun, siis ihanaa joulun odotusta!