perjantai 26. tammikuuta 2018

Jo kaksi ultraa takana

Me oltiin onnellisia ja etuoikeutettuja ja päästiin ultraan ensimmäistä kertaa tässä raskaudessa viikolla seitsemän, kun kurkistettiin vauvan kuulumisia jo varhaisultran merkeissä. Kyse ei ollut yksityisestä vaan päästiin kunnalliseen kaikkien niiden käyntien kunniaksi.

Voi kun ne ensimmäiset viikot matelivat, aika kului etanan vauhdilla eikä viikkoja kertynyt muka millään. Mutta niin vain siinä kävi, seitsemän viikkoa tuli täyteen ja oli varhaisultran aika. Vatsassa kiemurteli ties mitä perhosentoukkia ja dinosauruksia, kun asteltiin tuttuun odotustilaan, vaan tällä kertaa ihan eri merkeissä, tällä kertaa sain istua tuolilla miehen vieressä täysin onnellisena kaikesta jännityksestä huolimatta.

Tuttu lääkäri onnitteli saapuessamme sisään ja siitä se ultraus alkoi. Ja siellä se pötkötteli, pienen pieni pötkö. Meidän vauva, sydän vahvasti sykkien, kaikki oikealla paikallaan. Sai siinä silmäkulmaa vaivihkaa aavistuksen pyyhkäistä. Ja niin me lähdettiin onnesta soikeana, helpottuneina ja pienen pötkylän kuvia rikkaampina.

Seuraavat viikot kuluivatkin aavistuksen nopeammin, aina sinne seuraavaan ultaan asti. Enää ei tarvinnut niin kovasti jännittää, koska oltiin jo nähty meidän muru, jolla oli kaikki hyvin. Eikä ollut syytä uskoa toisin. Vaikka toki jälleen edellisyönä uni ei tullut juuri lainkaan, ja kun tuli se oli pätkittäistä - en vain saa koskaan nukuttua jos seuraava päivä tuo tullessaan jotain erikoista, uutta tai jännittävää. Ja niin en nukkunut nytkään. 

Mutta yö väistyi onnekseni ja päästiin heti aamulla ultraan. Jälleen automatkalla alkoi jänskättää masussa asti, niin se vain kuuluu näihin juttuihin vaikkei mitään pelkoja olisikaan. Ja niin me päästiin paikan päälle ja oli meidän vuoro. Viikkoja 12+3, aivan supermukava kätilö ja jälleen päästiin kurkistamaan mitä meidän vauvalle kuuluu. 

Ja siellä se oli, mahdottoman kova vauhti päällä, istui inkkariasennossa niin kuin kätilö sanoi ja heilutteli käsiään päänsä päällä. Muru näytti kaikki viisi sormeaan vilkutellen meille, mutta niskaansa ei näyttänyt kätilölle mittausta varten millään. Kunnes hyvän taistelun ja tökkimisen ja köhimisen jälkeen hän jälleen kääntyi ja kätilö sai mittauksen suoritettua - tulos täysin normaali. Ja kaikki muutenkin erinomaisesti. Meidän rakas.

Niin se pieni pötkylä oli muuttunut kuukaudessa vauvaksi. Nenänpää, sormet ja varpaat, kaikki mitä vauvalla kuuluukin olla. Turvassa täällä äidin masussa kovaa vauhtia kasvaten. Mitatkin vastasivat kolme päivää isompaa, 12+6, mutta sen tähden tietoja ei vaihdettu ja niin meidän laskettu aika on edelleen varhaisultran mukaan 31.7. Jääkin nähtäväksi tuleeko meille heinäkuun vai elokuun vauva. Mutta vauva meille tulee!

 ♥ Laura

3 kommenttia:

  1. Onnea! On aina helpotus kuulla että kaikki on hyvin.

    VastaaPoista
  2. Onnea kovasti! Ihanaa, että kaikki hyvin. Onnellista odotusta!

    VastaaPoista
  3. Kiitos molemmille onnen toivotuksista ja ihanista sanoista! ❤️

    VastaaPoista

Jätä muisto vierailustasi ❤️