perjantai 9. maaliskuuta 2018

Kuinka raskauduin

Meidän muru oli reilusti alta vuoden, kun tultiin molemmat siihen ajatukseen että nyt sais toinenkin tulla. Muru oli silloin vielä masussa kun anelin mieheltä toista lasta heti perään - se oli se valtava vauvakuume kun ei ensimmäinenkään ollut vielä syntynyt. Vaan kun muru syntyi ja alkoi raskas vauvavuosi, meidän vauva kun ei ollut mikään helpoimmasta päästä, muuttui tämänkin äidin mieli aika nopeaan.

Niin vaan kun elämä vauvan kanssa helpottui, eli toisin sanoen muru alkoi nukkumaan paremmin eli äitikin nukkui paremmin, tuli voimia ja toiveita uutta vauvaa kohti. Ja siitä meidän pitkä odotuksen odotus sitten alkoi.

Ensin syytettiin sitä imetystä, sitten vedottiin siihen kuinka imetyksen jälkeen voi mennä aikaa ennen kuukautiskierron alkamista. No sitten päästiinkin jo siihen alipainoon ja uudelleen puhjenneeseen anoreksiaan, joka oikeastaan oli syynä alusta alkaen. Reilun kymmenen kilon pudotus muutamassa kuukaudessa oli liikaa elimistölle, ja niin meidän piinaava odotus alkoi.

Kokeiltiin kaikki lääkitykset, ravattiin yksityisellä ja kunnallisella. Aika kului ja itkettiin paljon. Kunnes yritettiin vähän enemmän ja alkoi äidin lihotuskuuri. Kilot takaisin ja uusia lääkkeitä hormonitoiminnan avuksi. Ei auttanut. Ja ainoa syy lapsettomuuteen oli ovulaatio jota ei koskaan tullut. Kunnes.

Niin me syksyllä kokeiltiin kunnallisella letrozolia, joka sai ensimmäisen ovulaatin kolme vuotta  synnytyksen jälkeen, mutta loppu kierto epäonnistui eli ovulaatio ei koskaan ollutkaan kunnollinen. Tätä yritettiin vielä uudelleen mutta tikun tikkuun ei koskaan tullut uudelleen sitä toista viivaa ovulaation tähden. Ja niin me kokeiltiin jotain ihan muuta. Gonal-f-kynää.

Gonal-f eli toisin sanoen pistoshoidot. Ensimmäinen ilta, kun oli aika pistää neula kynään ja kynä masuun, voi jestas miten jänskätti. Meni siinä tovi ja muutama hengenveto ennen kuin tohdin painaa sen terän masuuni. Eihän se edes sattunut, ja niin seuraava kerta oli jo helpompi. Joskus sattui joskus ei, ja niin sitä oppi pistämään parhaaseen kohtaan kynä täysin vaakasuorassa. Tulihan sitä silti joskus epäonnistuttua ja taas nippasi. Mutta mitä tahansa, kunhan meille tulisi vauva.

 
Niin me ravattiin sairaalassa ultrassa tämän tästä. Alku näytti hyvälle kunnes munasoluja olikin jo liikaa eikä saatu edes yrittää. Tästäkin huolimatta ovulaatiota ei koskaan tullut, ja niin otettiin uusi yritys pienemmällä annostuksella. Ja jälleen alku näytti hyvältä, kunnes seuraavassa ultrassa ei kasvua ollut tapahtunut lainkaan. Lähdin mieli niin maassa jälleen kotiin ja tuumin ettei tästä taas tule mitään. Ja silti samalla yritin uskoa enemmän kuin koskaan.

Seuraava ultra oli muutaman päivän päästä ja 12 mm kokoinen munasolu oli kasvanut 19 mm kokoiseksi, eikä niitä ollut tullut lisää. Voi mikä onnen päivä, nyt oltiin pidemmällä kuin kertaakaan kolmeen vuoteen, ja niin lääkäri kirjoitti irrotuspiikin, jonka sain pistää seuraavana päivänä takaamaan munasolun irtoamisen.

Isäntä oli apuna ja pisti irrotuspiikin irvistäessäni samalla, neula oli sen verran paksumpi että kipeetä se teki, mutta me selvittiin. Ylävitoset kehiin ja petipuuhiin, ja sitäkin enemmän uskoa. Lugesteron tukemaan loppukiertoa ja niin plussasin kahden viikon päästä.

Ensimmäinen onnistunut kierto toi meille elämän suurimman ilon, eihän se nyt niin vaikeaa ollutkaan, heh heh. Eli meille pistoshoidot ja sitäkin suurempi usko onnistumiseen toi meille raskauden, ja ensi kerralla pyritään onnistumaan ilman mitään kikka kolmosia eli lääkärin apuja. Neuvoksi siis itselleni, ei enää anoreksiaa eikä ylenpalttista laihtumista muutenkaan.

Mutta nyt ollaan onnellisia, odotetaan uutta tulokasta kuin meidän kolmevuotias odotti joulupukin saapumista, ja kyllä hän muuten sitä odotti ja kovin. Tosin odottaa hän nytkin vauvan tuloa, mutta maltetaan sinne kesään asti. Ja nautitaan kauan odotetusta raskaudesta, kasvavasta vauvamasusta sekä alkaneesta viikonlopusta.

 ♥ Laura

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä muisto vierailustasi ❤️