torstai 9. elokuuta 2018

Vauvan kanssa kaksin

Me ollaan vietetty yhteistä aikaa aamusta iltaan koko perheen voimin jo muutaman viikon, kun iskä on ollut kesälomalla. Vaan viikonloppuna koitti aika, kun me jäätiin vauvan kanssa kaksin ja isommat pojat lähti mökkeilemään.

Kaksi yötä ne muruset viihtyi mummin ja vaarin seurassa Merikarvialla ja niin me viihdyttiin pienemmän murusen kanssa se aika kaksistaan kotona. Miten meillä sitten meni, millaista on olla yksin vauvan kanssa, vaikka vaan kaksi päivää, yhteen sanaan koottuna ihanaa.


En voi mitenkään verrata yksinhuoltajan elämään meidän paria vuorokautta, koska pari päivää ei ole yhtikäs mitään. Mutta saa siitäkin pientä tuntumaa, mitä onkaan olla vauvan kanssa ihan vain kaksistaan ilman sitä ylimääräistä auttavaa syliä.

Meillähän siis meni hyvin, oikein hyvin ja ihanasti. Vauva kasvaa ja sen huomaa kuinka silmät on auenneet apposen auki samalla tutkaillen ympäröivää maailmaa. Hereillä jaksetaan olla jo tunteja eikä jatkuvasti silmät painu unien maailmaan. Ja tämähän näkyy myös omissa askareissa. Illalla ei mentykään suihkuun kun mieli teki, vaan piti odottaa että toinen alkaa kunnolla unille. Ei sitä vessaankaan menty kuin enimmäkseen vauva tissillä tai vähintäänkin sylissä. Pientä siivoustakin sai tehdä vasta ilta yhdeksän jälkeen kun toinen alkoi yöunille.

Kaikki nämä päivän perusjutut kun on helppo suorittaa toisen vanhemman ollessa paikalla, kun toinen vain ojentaa kätensä ja sujauttaa vauvan rakkaaseen syleilyynsä. Mutta toista se on, kun sylejä on paikalla vain yksi. Silti kaikella on kaksi puolta, ja niin oli tässäkin.

Vaikka esikoinen on äidille mitä rakkain, ja äiti ikävöi pientään koko sydämestään, pystyi sitä nauttimaan ja keskittymään nyt täysin vauvaan. Ei tarvinnut huolehtia muista, ei laittaa ruokaa eikä huomioida kuin tätä uutta nyyttiä, jolle äiti sai antaa täyden huomion koko ajaksi. Kaksi päivää me syliteltiin vaan, tissiteltiin ja ihasteltiin. Siliteltiin pienen pientä päätä ja lauleskeltiin toisen suurten silmien alla.


Kun kotona on kaksi vanhempaa, sitä välillä toivoo toisen vaihtavan sen vaipan, toisen ottavan välillä syliin niin saa itse laittaa rauhassa iltapalaa. Vaan kun ei sitä toista ole, ei sitä ajatuskaan toimi samoin. Silloin ei edes ajattele voisipa se toinen nyt tehdä tämän, koska vaihtoehtoja ei ole. Sitä vain tekee ja kulkee päivän sen mukaan. Iltapala syödään tunnin myöhemmin jos vauvan rytmi sen vaatii, pissallakin käydään sylikkäin jos pissahätä yllättää kesken kaiken eikä toinen näe päiväunia tai viihdy sitä pientä hetkeä silloin sängyllä. Vaikka koittaa nekin hetket, kun pikkumuru tuhisee unilla ja äidin syli on hetken vapaa. Sitten syödään ja pissataan, otetaan rennosti tai siivotaan, mitä sitä sillä hetkellä itse kaipaakaan. Aina löytyy omaakin aikaa, vaikka kaksin oltaisiin.

 Mutta sitten sitä jo pian odottaa toisen heräävän, viimeistään kun maito nousee jälleen ja tihkuu valmiina uuteen kierrokseen. Koska sitähän ne päivät vauvan kanssa on, tissitellään, ihmetellään elämää ja nukutaan välillä vähän. Ja kaiken sen ajan äiti saa elää hymyillen, ihastellen uutta teostaan ja tuntea pakahtuvan rakkaudesta. Ihan parasta, kaksin oli ihan parasta vaikka nelistään on vielä parempaa, koska kokonaisena perheenä on kaikkein parasta. Silti välillä voidaan olla taas vain me kaksi, vain me kaksin meidän pienessä vauvakuplassa.

♥ Laura

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä muisto vierailustasi ❤️