lauantai 22. syyskuuta 2018

Äidin ja pojan yhteiset synttärit

Siitäkin on jo pari viikkoa aikaa, kun meillä juhlittiin neljävuotiasta, mutta samana päivänä juhlittiin myös jotain toistakin, 26-vuotiasta kahden pojan äitiä.


Meidän muruhan syntyi kolme päivää yli lasketun ajan, vähän ennen puolta kahdeksaa sunnuntaiaamuna, aamuna kun täytin kaksikymmentäkaksi. Voisin sanoa elämäni parhaaksi syntymäpäiväksi vaikka kivuliaasti alkoikin. Ja niin me ollaan juhlittu siitä asti syntymäpäiviä yhdessä. Vaikka aina vannonkin järjestäväni juhlia pojalle, en suinkaan itselleni, johon veljeni aina vastaa tulevansa meidän molempien synttäreille. On se kai uskottava.

Ja niin me siis juhlittiin jälleen synttäreitä yhdessä, vaikka toki meidän esikoinen sai vetää pääroolia koko päivän. Ei silti tätä äitiäkään oltu unohdettu, vaan sain ihan omiakin lahjoja eikä meidän tarvinnut jakaa murun uusia pikkulegoja.

Kun poika täytti neljä, täytti äiti kakskytäkuus. Silti kakkua koristi neljä kynttilää ja pöydältä löytyi paloautoja murun toivomaa paloautoteemaa myötäillen. Ikkunaa vasten roikkui punainen nelosen muotoinen ilmapallo, täytekakku oli pelkkää suklaakakkua nelivuotiaan pyynnöstä mutta toki sain itse päättää kaiken muun. Siispä kaverina komeili porkkanapiirakka ja suolaisena täytettyjä croissantteja sekä kinkkujuustopiirakkaa.

Mutta pakko kehua, kakku oli taivaallista! Jos rakastaa suklaata toi tuo kakku palan taivasta mukanaan, niin hyvää se oli, ja tuhtia! Täyttä suklaata. Suunnittelin jo mitä kaikkea muuta kakkutaikinasta voikaan loihtia, ja takuuvarmasti tulee vielä loihdittua herkkua jos toistakin. Ja pikkumies tykkäsi myös, tykkäsi kakusta ja tykkäsi synttärijuhlistaan, sanojaan lainaten: juuri tälläisiä synttäreitä mä toivoinkin. Sanoisin siis päivän onnistuneeksi, jos pienempi sankari on tyytyväinen, on samalla äitikin. Ylpeä ja onnellinen nelivuotiaan pojan äiti.

 

Vaan kyllä se meidän isimies pääsee helpolla, kun muistettavana on tähän asti ollut vain yksi juhlapäivä, kunnes kesä toi siihen pienen muutoksen tuodessaan kuopuksen ja uuden juhlapäivän. Vaikka eihän noita voi unohtaa, meidän murujen juhlapäiviä. Ne on niitä vuoden tärkeimpiä. Mutta nyt on juhlat juhlittu hetkeksi, aina sinne jouluun asti. Joka sekin on jo aivan pian ja osa lahjoistakin on jo tilauksessa, heh.


♥ Laura

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä muisto vierailustasi ❤️