tiistai 15. tammikuuta 2019

Paluu arkeen

Kolme viikkoa yhteistä aikaa, kolme viikkoa lomailua yhdessä koko perheen voimin. Ja niin se kolme viikkoa tuli ja meni ja meidänkin oli aika palata takaisin kiinni arkeen. Isillä soi herätyskello maanantaiaamuna kaikkien muiden vielä nukkuessa, puoli yhdeksältä. Harvinaista herkkua meillä päin, silti päästiin nauttimaan pitkään nukutuista aamuista lähes koko loman ajan, kun pikkumurut oppivat nukkumaan lähemmäs ysiin asti. Ja tätähän meillä ei ole tehty sitten neljään vuoteen!

Pitkään nukuttujen aamujen lisäksi meillä nautittiin yhteisestä ajasta, ja yhteisestä lomasta, koska on se erilaista arkea äidillekin, kun vanhempia on aamusta iltaan kotona joka päivä yhden sijaan kaksi. Me saatiin minimurun kanssa lähteä aamuisin kaksin ulkoilemaan ja isommat murut jäi touhuilemaan keskenään, milloin mitäkin. Milloin kävivät uimassa, milloin leikkipaikoissa ja kerran myös kylpylässä - josta esikoinen olikin suunnattoman innoissaan. Vaikka ihmekkös tuo, ottaen huomioon minkälainen vesipeto on kyseessä.


Loma sisälsi myös joulun, uudenvuoden ja isin synttäritkin vielä. Juhlia ja lisää juhlia, mahtui mukaan niitä tavallisiakin päiviä ihan reippaasti, kun vaan oltiin, ulkoiltiin, tehtiin ruokaa ja leikittiin. Sitä tavallista lapseperheen elämää, ilman kiirettä tai aikataulutettuja päiviä, ajatuksia töistä tai aamuherätyksistä. Ei hullumpaa. Eikä siis ihme, että maanantaiaamu aavistuksen verran ahdisti, oli aika palata takaisin arkeen.

Niin isi lähti töihin ja me jäätiin poikien kanssa kolmistaan. Oli taas aika suoriutua kaikesta yksin. Mutta niin se menee, ja asennekin on aina ihan eri kun vaihtoehtoja ei vain ole. Sitä ottaa ja pukee vauvan, vaihtaa jokaisen vaipan ja tekee aamupalan oli vauva sitten kainalossa tai sitterissä. Sitä ulkoillaan työntäen vaunuja ja vetäen samalla rattikelkkaa neljävuotiaan kokoisella lisäpainolla. Sitä laittaa ruokaa koko perheelle, auttaa esikoista uudessa pleikkaripelissä vaikka samaan aikaan pitäisi perunoista tehdä muusia niiden jäähtyessä keittiön työtasolla. Mutta sitä se on, arki. Ulkona on jo pimeää kun isin on aika palata kotiin, ruoka mikron kautta masuun ja tunnin verran yhteistä aikaa ennen kaikkia mahdollisia iltapuuhia.

Mutta ei se haittaa, luulin sen haittaavan mutta sain huomata ettei se haittaa ollenkaan. Me palattiin kiinni arkeen ja se on ihan okei, koska meidän pojat on ihania, pikkumuru oppii vauhdilla uusia kujeita ja isoveli viihdyttää pikkuveljeään jatkuvasti. Vaikka isi onkin taas töissä, jäi kotiin silti rutkasti iloa ja hymyä kahden pienemmän pojan muodossa. Iskä naurattaa poikia sitten taas  iltaisin ja viikonloppuisin, ja tuleehan aina uusi loma. Sitä odotellessa toivotaan että meillä nukutaan herätyskellosta huolimatta jatkossakin pitkään ja saadaan nauttia rauhallisista aamuista, iloisista päivistä ja yhteisistä viikonlopuista. Ei se arkikaan hullumpaa ole. Ainakaan näin kahden päivän jälkeen, hahq! Vaikka parastahan se olisi, kun voitaisiin vaan kaikki olla aina yhdessä kotona.

♥ Laura

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä muisto vierailustasi ❤️