sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Kauan odotettu rakenneultra

Kahden kuukauden lasketut viikot ja päivät täyttyivät vihdoin torstaina ja oli meidän rakenneultran aika. Ja niinhän siinä sitten kävi, ettei tämä äiti nukkunut kahta tuntia enempää, se on se jännitys ja odotus kun pitää aina hereillä jos seuraavana päivänä on jotain erilaista menoa - ja niin kävi tälläkin kertaa. Mutta niin vain siitäkin pitkästä yöstä selvittiin ja aamu vei voiton.

Tuleva isoveli pääsi kummisedän luo ja autossa jo selitti nukkuuko setä vielä, jos nukkuu hän huutaa sedälle kovaa PÖÖ! Mutta ei se kummisetä enää nukkunut ja pööt jäi huutamatta. Niin me isimiehen kanssa jatkettiin matkaa keskussairaalaan vatsanpohjat täynnä ylivilkkaita perhosia. 

Hetken odotus ja niin meidän pitkään odotettu aika koitti. Ultraaja oli mielettömän mukava ja niin me päästiin kurkistamaan meidän uutta murua jälleen kerran, tällä kertaa vain enemmän ja isompien paljastusten kera.

Siellä hän pötkötteli, jokainen liike ruudulla tuntui myös äidin masussa. Ultraaja selitti kaiken mitä katsoi, vaikka meidän silmissä kaikki näytti aika samalta. Ja kaikki näytti hyvältä, juuri siltä kuin kuuluukin. Muru oli vauhdikas, aivan kuten aina, käsiä heiluteltiin siinä missä jalkojakin. Ja siinä kohtaa kun lähestyttiin jalkoväliä mainitsin, että me haluttais kyllä tietää kumpi siellä on, jos vain mahdollista. Ja mahdollistahan se oli. 

Kaikki oli siis hyvin, vauva voi hyvin ja kasvaa hyvin. Painoa oli 417 grammaa, vastasi muutamaa päivää isompaa aivan kuten edellisessäkin ultrassa. Sydän löi vahvasti ja pienokainen näytti aivan isoveljeltään kuin mitä velikin omassa rakenneultrassaan. Nyt on sitten tähän asti suurimmat odotukset odotettu ja voidaan nauttia loppuraskaudesta ja uudesta tulokkaasta. 

Mutta entäs se suurin kysymys, kumpi siellä masussa sitten kasvaa? Me pyydettiin isovanhemmat iltateelle, jossa tehtiin paljastus kuppikakkujen muodossa. Sisällä oli joko vaaleanpunaisia tai sinisiä ranskanpastilleja kertoen, onko meidän vauva tyttö vai poika. Iskä otti ensimmäisen kuppikakun rohkeasti lautaselleen, muttei tohtinut haukata ensimmäisenä, ja niin isovanhemmat pistivät kuppikakkua suuhunsa ja näin paljastui muillekin vauvan suuri salaisuus..
 
 

..Ja niin meidän tuleva isoveli saa ikioman pikkuveljen! Miesväki kasvaa eikä isille tule vielä sitä prinsessaa, mutta isoveli saa autoleikkeihin ihka oman kaverin, aivan jokapäiväisen kaverin josta on oikein mielissään. Pikkuveljelle saa opettaa kaikki duploleikit ja myöhemmin sitten ne pikkulegotkin, onhan se aivan parasta. Onhan ne pojat aivan parhaita, isin ja äidin ikiomat pojat.

♥ Pian kahden pojan onnellinen äiti

2 kommenttia:

  1. Ihana idea tuo paljastus kuppikakkujen muodossa! :) Onnea! Täälläkin kesävauvaa odotetaan, poikaa kuten teilläkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Haluttiin keksiä jotain spesiaalimpaa kuin perinteinen tekstari 🙈 ihanaa odotusta sinne ja onnea myös tulevasta pojasta 💕

      Poista

Jätä muisto vierailustasi ❤️