tiistai 10. huhtikuuta 2018

Raskausviikko 25 ja ajatuksia toisesta pojasta

Raskausviikko 25 alkoi tänään ja täältä pesee jälleen kerran vähän raskaushömppää. Vauva painaa noin 650 grammaa ja on 29 senttiä pitkä ja hän alkaa täyttämään kohtua jo hyvin. Tämän huomaa myös liikkeissä, aivan kuten kasvunkin. Liikkeet voimistuvat koko ajan, mikä tosin on täysin päivänselvää, mutta kyllähän sen myös tuntee.

Meidän vauva pistää masujumpat päälle, kun äiti menee maate. Tai sohvalle löhöämään. Ja ne on niitä päivän parhaita hetkiä mitä vauvaan tulee. Päivän päätteeksi kun muru on painunut unten maille, pääsee äitikin sängyn pohjalle ja siitä se hymy alkaa - vauva potkii ja pyörii, möngertää ja kertoo olemassaolostaan kaikin voimin, ja se on aivan ihanaa. Myös isoveli laittaa käsiään masulle ja hihkuu innoissaan: se potkas! Vaikkei aina liikettä olisi juuri silloin tapahtunutkaan, mutta kun isoveli on niin suloinen ja riemuissaan ettei siihen viitsi muuta kuin hymyillä onnellisena.

Ja vatsa kasvaa tietysti koko ajan vauvan mukana, itsestä tuntuu kuin viikossa olisi taas tullut isokin kasvupyrähdys ja huomaa sen olossakin. Täytyy sitä kai jo ymmärtää ja hyväksyä, että raskaus on siinä vaiheessa että se alkaa vaikuttamaan myös fyysisesti kaiken väsymyksen lisäksi. Reilu viikko takaperin alkoi kävellessä tuntumaan ikävää pistoa masussa ja näin on pitänyt vauhtia hidastaa. Ja kenties matkojakin hieman lyhentää. Mutta sitten hidastetaan, kuunnellaan oman kehon viestejä jotta vauva voi hyvin.
 

Täytyy kyllä myöntää, että eilen löydettiin aika sopiva tahti kun käveltiin murun kanssa kirjastosta kotiin, ei piston pistoa masussa. Mutta me tultiinkin kotiin murun tahtiin, hän kun päätti kävellä ihan itse koko matkan kotiin asti - mitä nyt pienet neljä kilometriä kolmevuotiaalle. Äiti oli ylpeä ja poika oli ruokansa täysin ansainnut. Masussakin oltiin varsin tyytyväisiä menoon ja meininkiin.

Väsymyksen ja liian kovan vauhdin lisäksi olo on ihan hyvä, mitä nyt jalkoja särkee välillä, pissattaa koko ajan ja harjoitussupistukset tekevät kiusaa ja tietysti mieli tekee niitä herkullisia rahkoja - tosin siihen löytyy suora vastaus jääkaapista kun haettiin murun kanssa aamulla tarvikkeet vadelmarahkaan. Siis rahkaa ja mieluusti muutama jogurttipäällysteinen herkku irtosnacks-hyllystä. Ne on niitä mun ja murun kauppareissun herkkuja, joita täytyy aina pari saada kotimatkalle.

Raskausohjelma kertoo tänään raskaudesta kuluneen tasan 60 prosenttia. 168 päivää takana ja 112 edessä. Vielä on matkaa, mutta niin ne päivät kuluu ja ulkoilmakin näyttää jo vahvasti kevättä, eli kyllä se kesäkin sieltä vielä saapuu! Ja niin saapuu meidän toinen pienokainenkin. 

Toinen poika. Entä mitä ajatuksia se on herättänyt? Edellisiltana, kun oli rakenneultran aika, sain sellaisen olon ettei sillä ole väliä kumpi se on vaikka tyttöä olin aavistuksen toivonutkin, ja niinhän se pieneksi pojaksi paljastui, aivan satavarmasti meidän ultrakuvien mukaan. Ja nyt se tuntuukin täysin oikealta, ainoalta ja oikealta vaihtoehdolta. Toinen poika, murulle pikkuveli ja miesvalta sen kuin kasvaa. Mutta kasvakoon, meidän esikoinen on aivan käsittämättömän ihana poika, ja aivan varmasti kuopuksesta tulee myös. Isoveli kyllä opettaa ihanaksi, äiti opettaa toiseksi äidin pojaksi ja isi opettaa kaikki samat miesten hullutukset kuin isoveljellekin. Täydellinen kokoonpano, isi, äiti ja pojat. Isoveli ja pikkuveli. Ja äidillä sydän täynnä rakkautta, kaikkia kolmea elämäni miestä kohtaan. 

Koska pojat on ihania. Varsinkin ne just mun ikiomat pojat. 

♥ Laura

2 kommenttia:

  1. Onnea äidille! Se on ihanaa kun talossa on paljon poikia! Veljesrakkaus on myös mahtavaa seurattavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! On ne pojat vaan ihania ja niin vilpittömiä 💙

      Poista

Jätä muisto vierailustasi ❤️